Kuulumisia

Näköjään kun ei voi kunnolla treenata, niin ehtii vaikka kirjoittaa. Tällä hetkellä Katti ei ole fyysisesti ihan ok (on todennäköisesti ja toivottavasti ”vain” jumissa) ja Tirpalla on juoksu.

Mutta onhan sitä tässä ehditty tehdäkin ja jopa saatu jotain aikaiseksi. Toukokuulle järkkäilin taas Azuricoyotes-leirin. Peltojäljestettiin, aksattiin ja hakuiltiin. Myös Katti pääsi tekemään muutaman jäljen pellolle. Tännekin taisin joskus kirjoittaa, ettei tuo jälkihomma minulle oikein nappaa… Niin ne ajatukset vaan voivat muuttua kun pääsee yli metsäjälkitraumoista 😉 ja koira kehittyy ahneeksi aikuiseksi koiraksi. Päivävierailulla kävivät Tirpan pennuista lisävahvistuksina Unna ja Doris. Oikein hauskoja ja iloisia pentuja.

hollanninpaimenkoira

Tarita’s Usha Of Sonlight ”Unna”

Meidän oli tarkoitus mennä koittamaan Katin sitä kolmatta ykkösluokan hakukoetta vasta joskus syksymmällä, mutta kun kesäkuiseen seuraotteluun kaivattiin osallistujia ja olen välillä vähän huono sanomaan ”ei”, niin… Sen enempää syitä, seurauksia ja pisteitä analysoimatta saimme tottiksesta 80 pistettä, esineruudusta 21 ja henkilöetsinnästä täydet 170. Siis yhteensä pisteitä kertyi 271, mikä tarkoitti 1-tulosta ja koulutustunnusta HK1. Vaikka paljon mokailimmekin siellä täällä, niin tämä loi kuitenkin sellaista hyvää uskoa ja tsemppiä että me pystytään myös tekemään niitä tuloksia, se ei olekaan mahdotonta!

hollanninpaimenkoira

Muutamisen viikonloppua sitten kisasimme Nokialla pienenpienissä agilitykisoissa. Maksikolmosissa oli vain 12 osallistujaa. Kahdella ensimmäisellä radalla näytimme ihan meidän perusmokia, mutta kolmannella sitten tsemppasimme nollan. Pienestä osallistujamäärästä huolimatta olin todella yllättynyt, kun meidän kuulutettiin yltäneen ykkössijalle. Ensimmäistä kertaa ikinä sain siis agilitysertin käteen!

Muitakin startteja olemme toki sekoilleet välillä. Tammikuussa teimme yhden hasardin nollan Janakkalassa, mutta muuten tulokset ovat olleet hyllypainotteisia.

Katti on lisäksi ehtinyt saikutella huolella. Maaliskuussa oli kennelyskä, heinäkuussa anaalirauhasongelmia ja nyt sitten tämä tilanne, jossa koira rasituksen jälkeen vähän makuulta noustessaan klenkkaa. Pistää taas erilailla näkemään sen että kuinka hienoa on jo ihan pelkästään että on terve ja kunnossa oleva koira, jonka kanssa mennä ja tehdä.

Toisen epäonni on toisen onni. Tirppa on päässyt treenaamaan paljon normaalia enemmän Katin lepäillessä. Jännästi asiat ovat myös treenaamalla edistyvät. En kuitenkaan usko meidän vielä tänä vuonna rynnistävän mihinkään kokeeseen.

hollanninpaimenkoira

Huhtikuussa Tirpan selkä uusintakuvattiin ja kaikki näytti oikein hyvältä. Noin niin kuin muuten Tirppiksessä on huomattavissa selkeitä muutoksia pentujen jälkeen, esimerkiksi Katti ei saa enää pompotella sitä ollenkaan samaan malliin. Onneksi kumpikaan ei kuitenkaan halua oikeasti tapella, joten olemme välttyneet suuremmilta konflikteilta ja kokonaisuudessaan tyttöjen välit ovat tosi hyvät.

Jos muuten käytät facebookia ja haluat seurata meidän kuulumisia aktiivisemmin, niin klikkaa liittymispyyntö tänne.

Continue Reading

Vuosi 2017

Nyt vuoden lopussa on aika hyvä fiilis. Vaikken pääsekään listaamaan tähän kirjoitukseen sitä, tätä ja tuota saavutettua harrastustulosta 🙂

Tirppa tuli kotiin 14.12. pentujen täyttäessä seitsemän viikkoa ja on siis nyt minun ihan oma koira. Alun perinhän minun piti ostaa itselleni yksi pennuista ja etsiä sille sijoituskoti. Mutta, kuten taas kerran, ei mennyt niin kuin suunnittelin. Yhdenkään pennun papereihin ei siis merkitty minun nimeä, mutta yksi nartuista muutti Tampereelle aivan ihanaan, harrastuksista kiinnostuneeseen kotiin. Välimatkaa meillä on siis vain noin 10 kilometriä. Ihan huippua että tämä meni näin, koska luonnollisesti olen superkiinnostunut siitä, millaisia näistä pennuista kasvaa. Lyhyt välimatka lisää mahdollisuuksia yhteydenpitoon huomattavasti.

Hollanninpaimenkoiran pentu

Katin kanssa nousimme viimein syyskuussa agilityssa kolmosluokkaan. Ja saimme jopa yhden nolla tehtyä tämän vuoden puolella kinkunsulatuskisoissa! Eikä se sertikään ihan hirveän kauaksi jäänyt.

Vuonna 2018 toivon löytäväni rytmiä arkeen ja treeneihin uuden elämäntilanteen myötä. Viimeiset 3,5 vuotta ovat olleet aika vauhdikkaita. Yhtälö opiskelu plus ohessa tehty vuorotyö on tarkoittanut hyvin vähän aikaa harrastuksille. Mutta että nyt sitä voisi vaikka ilmoittautua jollekin viikoittaiselle tokokurssille, ihan hullua?!

Tavoitteelliseen koiraharrastukseen kuuluvat luonnollisesti ne tavoitteet. Katin kanssa olisi suunnitelmissa jatkaa säännöllistä kisaamista agilityssa. Yritän olla ottamatta niiden SM-nollien keräämisestä mitään painetta. Pk-lajeihin liittyvänä tavoitteena meillä on edelleen se HK1, tottispyyhettä ei ole vieläkään heitetty kehään 😉 Myös EK kiinnostaisi, mutta eipä se tottisosuus sieltä etsintäkokeestakaan mihinkään häviä, joten jonkinlaista priorisointia täytynee tehdä.

Tirpan kanssa vuosi 2017 on ollut treenien suhteen todella laiha, kun keväällä luultiin että on pentuja on tulossa ja syksyllä tuli sitten oikeasti. Vuonna 2018 haluaisin siis meidän löytävän ennen kaikkea säännöllisyyttä treenaamiseen. Jos jotain olen tässä vuosien aikana oppinut, niin sen, että sinne kokeisiin ei kannata kiirehtiä!

Continue Reading

Pennuilla ikää mittarissa yli kolme viikkoa

Marsut alkavat pikkuhiljaa ymmärtää ulkomaailmasta jotain, vähintäänkin ruokakupin kilahduksen 😉 Pienillä säälittävillä hampailla hamutaan kaikkea mahdollista eikä ihan hirveän pitkään jakseta vielä hillua. Tytöt tunnistaa vihreästä, liilasta tai oranssista pannasta. Poikien pantojen värit ovat harmaa, ruskea ja punainen.

”Minun” pennun sijoituskuvion suhteen ei ole vielä sovittu mitään varmaa, joten viestiä sopii edelleen laittaa. Muilla pennuilla on kodit.

Muokkaus 27.11. – Kaikilla pennuilla on kodit odottamassa 🙂

Hollanninpaimenkoiran pentu

Hollanninpaimenkoiran pentu

Hollanninpaimenkoiran pentu

Continue Reading