Cassiobeijen hakuleiri

Viime viikonloppuna päästiin kuokkimaan Cassiobeijen-holskujen hakuleirille. Kahta poikkeusta lukuunottamatta (Pöysti-malinois ja Tirppa) kaikki treenattavat koirat olivat lyhytkarvaisia hollanninpaimenkoiria. Pääosassa olivat tietysti tällä hetkellä n. 1,5-vuotiaat ”pennut” Cassiobeijen ensimmäisestä pentueesta. Kouluttajana toimi hakutuomarina toimiva ja itsekin hollanninpaimenkoiran harrastava Marja Uusitalo.

Lauantain treenin suunnitelmana oli tehdä taas Katille ”vaikea” eli useampia tyhjiä sisältäväksi suunniteltu treeni, jotta oikeasti saadaan niitä ongelmakohtia esiin. Ja saatiinhan niitä! Esimerkiksi huudan koiran takaisin aivan liian myöhään jos/kun se lähtee tyhjällä oikomaan alueella eteenpäin. Reagointi ”ei sinne” pitää tulla heti ja jos koira ei korjaa suuntaa, kutsutaan se pois ja lähetetään uudestaan.

Katti onneksi on siitä kiitollinen treenikaveri, että se ei helposti iske hanskoja tiskiin. Rata oli noin 150 metriä pitkä ja aika lähellä loppua oli vielä maalimies lähipiilossa. Tietysti juuri tässä kohtaa rataa oli jonkin metsäneläimen tuoreahkoja jälkiä ja tämä meinasi hieman sekoittaa pakkaa, sain todella korottaa ääntä. Saatiin kuitenkin loppuun hyvä vahvistus sille, että kyllä se on se työntekoon keskittyminen mikä kannattaa 😀 Lähipiilossa olleen maalimiehen ilmaisussa ei siis mitään ongelmaa.

Aino ja hollanninpaimenkoira Katti

kuva Satu Harmaala

Illalla Katti pääsi vielä etsimään esineitä. Ruutu oli kooltaan ihan sen 50x50m. Yksi esine oli takarajalla, yksi keskellä ja yksi lähellä vain noin 5 metrin päässä lähetyssivusta. Meillehän juuri nuo lähiesineet ovat olleet haastavimpia. Tämä oli nyt toinen esineruututreeni tälle vuodelle (se ensimmäinen meni aika vahvasti juoksentelun puolelle) ja todella hyvää työskentelyä oli kyllä nyt! Yhden esineen palautuksessa pudotti (näytti vahingolta?), nosti heti itsenäisesti. Pitäisi joskus ihan kellottaa näitä, koska itsestä ainakin tuntuu, että ei siihen etsimiseen kauaa aikaa tuhraudu. Siis silloin kun todella etsitään, eikä vain juoksennella 😉

Sunnuntain hakutreeneihin otin Tirpan. Sille ja sen kahdelle herneelle ei kyllä oikein sovi tällainen että treenataan joskus ja jouluna 😀 Otettiin ensimmäiset löydöt kulmiin ihan niin, että näki maalimiehen menevän piiloon. Sitten kaksi löytöä ääniavulla ja loppuun ”jänismaalimies”. Tämä jänistoisto oli aika hyvä tähän väliin! Lähetin ensin ihan kuin valmiille ja lähti kyllä, mutta hieman epävarmasti ja saatiin juuri silloin vahvistettua poispäin juoksevalla hihkuvalla maalimiehellä, että juuri tätä haluttiin.

Ajatuksina nousi esille, että partiointitreeniä olisi hyvä tehdä nenänkäytön kannalta. Tirppa ja Tirpan herneet eivät ole vielä täysin tajunneet nenänkäytön potentiaalia 🙂 Loppuun voisi ottaa keskilinjalle vielä yhden palkkapurkin, jonka kanssa saa härvätä ja josta kaikki keskilinjalla olevat syöttelevät. Tämä on minullekin aika uutta ja opettavaista miettiä juttuja haussa ruokapalkattavan koiran kannalta.

Tässä vielä joitain muistiinpantaviksi asti päässeitä ajatuksia. Ainakin itselleni tämä on haun kanssa jotenkin jännä muihin lajeihin verrattuna, että periaatteessa nämä jutut eivät ole mitään uusia ja mullistavia, mutta kerrattuna tulleina aiheuttavat kyllä joidenkin ratasten pyörimistä. Toisaalta, hakuharrastusta on itselläni takana tänä kesänä vasta kolme vuotta, eli ei tässä kokeneeksi pääse itseään kyllä kutsumaankaan.

– Älä vaadi viivoittimen kanssa suoruutta pistolla.
– Kannattaa pitää mielessä työskentelypisteiden merkitys. Tyydyttävällä ja erinomaisella työskentelyllä on eroa vain noin kymmenen pistettä!
– Rullakoiran kanssa liina vyyhdiksi vasempaan käteen ja selän taakse lähetyksessä -> Ei riskiä että lenkkiä jää koiran jalkaan tai kaulaan kiinni.
– Kannattaa myös alkaa keriä liinaa heti kun näytölle mennessä tuntee sen löystyvän (=koira on maalimiehellä) -> On valmiina näppäränä kädessä ja voi keskittyä muihin asioihin, esim. kokeessa koiran haltuunottoon.
– Keskilinjalla ei kannata viettää kokeessa ylimääräistä aikaa -> Koiralla mahdollisimman paljon aikaa varsinaiseen etsintään. Tämä pätee luonnollisesti myös esineruutuun. Ei ole mitään järkeä kulkea koiran kanssa keski-/lähetyslinjalla!
– Motivaatiotreeninä norjalainen sekametsä hyvä -> Koiralle ajatus, että koko metsä on ukkoja täynnä.
– Satunnaisuus ja yllätyksellisyys ylläpitävät motivaatiota.
– Koiraa saa kehua myös kokeessa (ei ilmaisun aikana).
– Jo edelliseltä maalimieheltä keskinlinjalle kulkiessa katso seuraavaa lähetyskohtaa toiselle puolelle tullessa (tai treeneissä pyydä toista katsomaan).
– Hyödynnä keskilinjaa koiran ”suuntaamisessa”, varsinkin jos leveä -> Koira vaivattomasti haluttuun suuntaan ilman suurempaa jumppaamista ennen lähetystä.
– Jos koira tekee hyvän laatikon, mutta ei saa hajua maalimiehestä, kannattaa miettiä olisiko parempi hyväksyä sellaisenaan ja jatkaa rataa -> Koira ei välttämättä ymmärrä korjausta -> Voidaan aikaansaada epävarma, ”ylitarkistava” koira.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *