Kesän hulinoita

Agilityn suhteen on kesän aikana ainakin yritetty. Keskiviikkona 21.6. koitettiin oman seuran kisoissa kolmen startin verran ja juhannuksena Savonlinnassa kirmailtiin yhteensä kuusi starttia. Niin monta niin pienestä kiinni jäänyttä vetoa, että saattaisi jopa aikalailla ärsyttää, jos antaisin 😀



Heinäkuussa kisattiin kolme starttia Ylöjärven Koirakerho ry:n hallilla, ei mitään kerrottavaa jäänyt siitäkään. Elokuun kisamahdollisuudet menivät masistellessa/töissä/jossain, mutta nyt on taas laitettu syyskuulle uutta matoa koukkuun.

Laskeskelin juuri, että olemme startanneet kakkosluokassa 39 kertaa ja toki fiilikset ovat välillä vähän… Epätoivoiset. Mutta sitten hyvin pian muistan taas sen, että kuinka siistiä on ylipäätään se että omistaan terveen koiran, jonka sydän todella sykkii lajille ja jonka kanssa on juuri siksi niin hienoa mennä ja tehdä.

Ihan selkeä syyseuraussuhdehan tässä tuloksettomuudessa on, treenata pitäisi huomattavasti enemmän ja nykyisessä elämäntilanteessa ei vain mitenkään ehdi. Treenijutuista en kuitenkaan kamalimmankaan kiireen keskellä halua täysin luopua, se on minulle sellainen henkireikä, hetki kun voi unohtaa kaikki arjen stressaavat jutut. Sanoin jopa kuntosalijäsenyyteni irti, jotta ehdin tehdä ja liikkua koirien kanssa enemmän.

Aino ja hollanninpaimenkoira Katti

Hakukokeessa kävimme 18.6. Tottis oli ensin ja sehän meni aivan vihkoon, pisteitä saimme 63. Katin mielentila oli koko tottiksen ajan todella huono ja levoton, mikä heijastui sitten myös useampaan liikkeeseen. Maastoon emme sitten menneet ollenkaan, koska otti päähän niin paljon. Ärsytti oma osaamattomuus ja se, että miksi olin ylipäätään ilmoittautunut koko kokeeseen.

Selväähän nyt on, että ennen seuraavaa koitosta jotain muutosta on tapahduttava – eikä se tapahdu millään kikkakolmosilla, valitettavasti. Toisaalta, tällä kertaa moni asia meni paremmin kuin siellä meidän ensimmäisessä kokeessa. Esimerkiksi noudot ja eteenmeno ovat menneet eteenpäin sekä lisäksi siruntarkastuksesta ja laukauksista selvittiin ilman jännäilyjä.

Tuon kokeen jälkeen meni tovi, ennen kuin pystyin tottista edes treenaamaan. Eihän siitä saisi mitään peikkoa tehdä. Luonnollisesti päässä pyöri myös ajatuksia siitä, että pitäisikö luovuttaa, koirahan täyttää jo syksyllä viisi, onko mahdollista enää saada aikaan mitään muutosta… Mutta ei, luovuttaa pitää vasta sitten kun ei enää halua harrastaa ja mennä kokeeseen. Ja siinä pisteessä ei olla vielä. Leuka kohti uusia pettymyksiä siis!

Tirpankin kanssa on treenailtu ja edistyttykin 😉 Ennen juhannusta tsekkautettiin verestä kilpirauhasvasta-aineet ja negatiivista näytti 🙂 Juoksun myötä voitiin siis ruveta suunnitelmista toteutukseen: Tirppis on siemennetty 29.8. Pentueen toteuttaja on Tirpan kasvattaja Katia. Pentusuunnitelma working-dog.eu:ssa löytyy täältä.

Aino ja hollanninpaimenkoira Katti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *