Vuosi 2017

Nyt vuoden lopussa on aika hyvä fiilis. Vaikken pääsekään listaamaan tähän kirjoitukseen sitä, tätä ja tuota saavutettua harrastustulosta 🙂

Tirppa tuli kotiin 14.12. pentujen täyttäessä seitsemän viikkoa ja on siis nyt minun ihan oma koira. Alun perinhän minun piti ostaa itselleni yksi pennuista ja etsiä sille sijoituskoti. Mutta, kuten taas kerran, ei mennyt niin kuin suunnittelin. Yhdenkään pennun papereihin ei siis merkitty minun nimeä, mutta yksi nartuista muutti Tampereelle aivan ihanaan, harrastuksista kiinnostuneeseen kotiin. Välimatkaa meillä on siis vain noin 10 kilometriä. Ihan huippua että tämä meni näin, koska luonnollisesti olen superkiinnostunut siitä, millaisia näistä pennuista kasvaa. Lyhyt välimatka lisää mahdollisuuksia yhteydenpitoon huomattavasti.

Hollanninpaimenkoiran pentu

Katin kanssa nousimme viimein syyskuussa agilityssa kolmosluokkaan. Ja saimme jopa yhden nolla tehtyä tämän vuoden puolella kinkunsulatuskisoissa! Tästä näkee, ettei se sertikään ihan hirveän kauaksi jäänyt.

Vuonna 2018 toivon löytäväni rytmiä arkeen ja treeneihin uuden elämäntilanteen myötä. Viimeiset 3,5 vuotta ovat olleet aika hulluja. Yhtälö opiskelu plus ohessa tehty vuorotyö on tarkoittanut hyvin vähän aikaa harrastuksille. Mutta että nyt sitä voisi vaikka ilmoittautua jollekin viikoittaiselle tokokurssille, ihan hullua?!

Tavoitteelliseen koiraharrastukseen kuuluvat luonnollisesti ne tavoitteet. Katin kanssa olisi suunnitelmissa jatkaa säännöllistä kisaamista agilityssa. Yritän olla ottamatta niiden SM-nollien keräämisestä mitään painetta. Pk-lajeihin liittyvänä tavoitteena meillä on edelleen se HK1, tottispyyhettä ei ole vieläkään heitetty kehään 😉 Myös EK kiinnostaisi, mutta eipä se tottisosuus sieltä etsintäkokeestakaan mihinkään häviä, joten jonkinlaista priorisointia täytynee tehdä.

Tirpan kanssa vuosi 2017 on ollut treenien suhteen todella laiha, kun keväällä luultiin että on pentuja on tulossa ja syksyllä tuli sitten oikeasti. Vuonna 2018 haluaisin siis meidän löytävän ennen kaikkea säännöllisyyttä treenaamiseen. Jos jotain olen tässä vuosien aikana oppinut, niin sen, että sinne kokeisiin ei kannata kiirehtiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *