Azuricoyotes-leiri 2017

Viikonloppu 26.-28.5. leireiltiin AC-porukalla Pirkanmaalla allekirjoittaneen järkkäämänä. Viikonloppu oli buukattu treenimahdollisuuksia täyteen, eikä ollut tarkoituskaan, että kaikki koirat tekevät kaikkea. Koirakokoonpano leirillä oli erityisen hieno, sillä kaikki hollanninpaimenkoiran karvamuunnokset olivat edustettuina! Itselläni oli mukana vain Katti, mikä ehkä hieman harmitti jälkikäteen.

Majoituttiin mukavan rennosti mökillä Orivedellä ja reippaimmat kävivät jo perjantaina polkemassa ja ajamassa jälkeä pellolla.

Lauantaina aloitettiin aamulla tottiksilla ja jatkettiin siitä evästauon kautta hakumetsään. Hakuun olin suunnitellut Katille ”vaikean” treenin ja olin valmistautunut, että tyhjillä pistoilla jumpataan ja vaaditaan sitten jos tarve on. Ensimmäisellä löydöllä otettiin hallinta ja palkkasin itse kun lähdettiin kulkemaan takaisin keskilinjalle. Jotenkin Katille oli tosi nostattavaa kun joutui odottamaan ja palkkaa ei maalimieheltä tullutkaan, sillä tässä treenissä mitään ongelmia tyhjille uppoamisessa ei ollut. Toki myös maasto oli tuttu, mutten muista Katin siellä ikinä noin hyvää työtä tehneen. Annettiin mukavan ruusuinen kuva meidän osaamistasosta 😀

Hollanninpaimenkoira Sura

Tialan Born To Rock ”Sura” (yhdistelmästä Heartsease-Azuricoyotes Niva Valhalla)

Lauantaina illalla osa porukasta lähti vielä mökillä tekemään jälkeä. Itse olin vain huojentunut, ettei meillä ole Katin kanssa mitään tarvetta tai intressiä treenata jälkihommia. Tai siis itselläni ei ole, Kattihan jäljestelisi varmasti oikein miellellään 😀 Lenkin, ruoan ja saunan jälkeen alkoi olla aika valmis pistämään pään tyynyyn!

Sunnuntaille aamupäivälle meillä oli vuokrattuna agilityhalli, jonka tiluksilla oli myös mahdollisuus peltojäljestää. Katin kanssa luonnollisesti keskityttiin aksajuttuihin.

Tehtiin ensin erottelutreeniä putken ja A-esteen välillä. Meillähän on nyt muutamasti käynyt kisoissa niin, että koiran reitti on vienyt A-esteen alla olevaan putkeen silloin kun ei olisi pitänyt. Mutta ihan hyvällä mallilla se erottelu tuntui olevan kun vaan maltoin ohjata suunnitellusti ja niin kuin olen koiralle opettanut: Putkeen mennessä teen selkeän ohjauksen, kun taas kontaktille mennessä jään hieman taakse enkä varsinaisesti ohjaa. Lisäksi toistan kontaktiesteen käskyä. Otettiin tähän settiin myös muutama keinu ja puomi. Keinulla ensimmäinen toisto oli lentolaatua… Hyvä muistutus itselle, etten saa edelleenkään olettaa että kyllä ne aivot pysyvät vauhdissa mukana, kun eivät ne vain välttämättä aina pysy 😀 Toisessa setissä palkkailin huolellisuudesta hypyillä ja otettiin muutama pujottelu, kivaa ja pientä siis. Eivät olisi omat jalat mihinkään ratatreeniin kyenneetkään.

Ennen kotiinlähtöä päästettiin vielä koiria mökillä uimaan sopivissa kokoonpanoissa. Katti pääsi vähän näyttämään Saga-karkkarille uimisen mallia 🙂

Hollanninpaimenkoirat Katti ja Saga

Continue Reading

Agilitykisat Hervanta, Tampere

Sunnuntaina 21.5. koitettiin ulkona kisaamista ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Käteen päivästä jäikin lähinnä palanut naama.

Ensimmäinen rata oli haastava hyppyrata. Sekä oma että koiran liikkuminen tuntuivat tosi tönköiltä. Olin koko ajan myöhässä. Rimojakin tippui. Täytyy tosin myöntää, että valmistautumisessakin olisi ollut parantamisen varaa. Oltiin ehditty treenata ulkokentällä kerran ennen näitä kisoja, eikä meidän oman seuran kenttien pohja mielestäni ole ollenkaan noin ”upottava” mitä se tuolla Tampereen Koiraurheilijoiden kentällä on.

Ennen toista starttia käytiin hieman lämmittelyesteillä kertaamassa, että kuinka tällaisella pohjalla hypätäänkään ja että se on aika siisti juttu se kun osaa ja haluaa sellaisella hypätä huolella.

Toisella radalla homma alkoi jo näyttää vähän enemmän agilitylta. Ärsyttävä mokaus kyllä itseltä tuolla kakkoshypyllä. Rimoja tuli alas vain yksi ja kontaktit suoritettiin kiltisti 🙂

Viime kesänähän meillä ei ollut mahdollisuutta treenata ulkona ollenkaan, sillä seuran uuden hallin ulkokentät olivat vasta tekeillä. Nyt on kentät, mutta koska meidän viikkotreeniryhmä treenaa lähinnä sisällä, pitäisi saada itsestä otettua se kuuluisa niskalenkki ulkokenttätreenien järjestämisen suhteen.

Continue Reading

Agilitykisat Lieto

Sunnuntaina kisattiin TSAU:n hallilla Liedossa. Olen käynyt siellä viimeksi silloin kun oli vielä hiekkapohja, oli aikalailla miellyttävämpi ja valoisampi keinonurmella laitettuna!

Todella positiivinen juttu oli myös se, että Katti, joka ei ole ikinä kyseisellä hallilla ollut, olisi ollut heti hinaamassa sisään 🙂 Ei siitä kauaa ole, kun uudelle hallille mennessä tyyppi oli ihan paiseissa, kunnes näki agilityesteet ja saattoi vähän huoahtaa. Ihmeitä tekee kyllä iän ja kokemuksen karttuminen.

Ensimmäisenä oli vuorossa Jari Tienhaaran hyppyrata. Ei ihan pysynyt pakka kasassa loppuun asti. Tuloksena 10, jolla ylsi tällä radalla sijalle 2.

Toisena Sari Mikkilän agilityrata. Sehän menikin sitten melkein heti alussa plörinäksi. Puomin sentään tajusin vaatia! Positiivista oli toki myös tuo, että A-este oli noinkin hyvä, ei siis todella olla treenattu ohjaajan taakse jäämistä 😀

Kolmantena Jarin agilityrata. Voisi luulla, että tuollainen jarrutus keinulla ei tunnu tassuissa kovin kivalta… Tuota mietin kovasti että miten tuon puomin jälkeisen elämän ohjaan. Ei ollut takaaleikkaus hyvä valinta, käänsi turhan paljon. Tällä radalla oli tosi mielenkiintoinen kohta – putkien 12 ja 14 numerot olivat tuossa kahden putken välissä niin, että sai valita, kumman tekee ensin. Eli ensin jompikumpi noista sisemmistä päistä, sitten välissä hyppy 13 pujottelun suuntaan, sitten sen putken sisempi pää, joka oli jäänyt tekemättä ja ennen pujottelua vielä hyppy 15 vastakkaiseen suuntaan kuin 13. Mehän tosiaan hyllytettiin jo ennen sitä, mutta oli hauska koittaa 😀

Viimeisenä Mikkilän agilityrata. Kunnon junttimenoa ”menemeneäätänne”, mutta ratavirheittä maaliin! Etenemä oli 4,40 m/s ja sijoitus 1. Vaikkei se ollut kauneinta ja soljuvinta ja todella pystytään parempaan, niin kyllä tämä tuli nyt aika hyvään väliin luomaan uskoa siihen, että kyllä me niihin nollaratoihinkin kyetään 🙂 Tämähän oli meidän ensimmäinen nolla ja LUVA kakkosluokasta.

Lähtöihin keksin muutama treeni sitten hyvän jipon, eli tuon nykimisen. Edellisiin kisoihin verrattuna huikea parannus! Ja nyt tosiaan puomin alastuloillekin pysähdyttiin kiltisti, kummasti se auttaa kun muistaa vähän treeneissäkin kertailla 😉

Continue Reading