Agilitykisat Hervanta, Tampere

Sunnuntaina 21.5. koitettiin ulkona kisaamista ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Käteen päivästä jäikin lähinnä palanut naama.

Ensimmäinen rata oli haastava hyppyrata. Sekä oma että koiran liikkuminen tuntuivat tosi tönköiltä. Olin koko ajan myöhässä. Rimojakin tippui. Täytyy tosin myöntää, että valmistautumisessakin olisi ollut parantamisen varaa. Oltiin ehditty treenata ulkokentällä kerran ennen näitä kisoja, eikä meidän oman seuran kenttien pohja mielestäni ole ollenkaan noin ”upottava” mitä se tuolla Tampereen Koiraurheilijoiden kentällä on.

Ennen toista starttia käytiin hieman lämmittelyesteillä kertaamassa, että kuinka tällaisella pohjalla hypätäänkään ja että se on aika siisti juttu se kun osaa ja haluaa sellaisella hypätä huolella.

Toisella radalla homma alkoi jo näyttää vähän enemmän agilitylta. Ärsyttävä mokaus kyllä itseltä tuolla kakkoshypyllä. Rimoja tuli alas vain yksi ja kontaktit suoritettiin kiltisti 🙂

Viime kesänähän meillä ei ollut mahdollisuutta treenata ulkona ollenkaan, sillä seuran uuden hallin ulkokentät olivat vasta tekeillä. Nyt on kentät, mutta koska meidän viikkotreeniryhmä treenaa lähinnä sisällä, pitäisi saada itsestä otettua se kuuluisa niskalenkki ulkokenttätreenien järjestämisen suhteen.

Continue Reading

Agilitykisat Lieto

Sunnuntaina kisattiin TSAU:n hallilla Liedossa. Olen käynyt siellä viimeksi silloin kun oli vielä hiekkapohja, oli aikalailla miellyttävämpi ja valoisampi keinonurmella laitettuna!

Todella positiivinen juttu oli myös se, että Katti, joka ei ole ikinä kyseisellä hallilla ollut, olisi ollut heti hinaamassa sisään 🙂 Ei siitä kauaa ole, kun uudelle hallille mennessä tyyppi oli ihan paiseissa, kunnes näki agilityesteet ja saattoi vähän huoahtaa. Ihmeitä tekee kyllä iän ja kokemuksen karttuminen.

Ensimmäisenä oli vuorossa Jari Tienhaaran hyppyrata. Ei ihan pysynyt pakka kasassa loppuun asti. Tuloksena 10, jolla ylsi tällä radalla sijalle 2.

Toisena Sari Mikkilän agilityrata. Sehän menikin sitten melkein heti alussa plörinäksi. Puomin sentään tajusin vaatia! Positiivista oli toki myös tuo, että A-este oli noinkin hyvä, ei siis todella olla treenattu ohjaajan taakse jäämistä 😀

Kolmantena Jarin agilityrata. Voisi luulla, että tuollainen jarrutus keinulla ei tunnu tassuissa kovin kivalta… Tuota mietin kovasti että miten tuon puomin jälkeisen elämän ohjaan. Ei ollut takaaleikkaus hyvä valinta, käänsi turhan paljon. Tällä radalla oli tosi mielenkiintoinen kohta – putkien 12 ja 14 numerot olivat tuossa kahden putken välissä niin, että sai valita, kumman tekee ensin. Eli ensin jompikumpi noista sisemmistä päistä, sitten välissä hyppy 13 pujottelun suuntaan, sitten sen putken sisempi pää, joka oli jäänyt tekemättä ja ennen pujottelua vielä hyppy 15 vastakkaiseen suuntaan kuin 13. Mehän tosiaan hyllytettiin jo ennen sitä, mutta oli hauska koittaa 😀

Viimeisenä Mikkilän agilityrata. Kunnon junttimenoa ”menemeneäätänne”, mutta ratavirheittä maaliin! Etenemä oli 4,40 m/s ja sijoitus 1. Vaikkei se ollut kauneinta ja soljuvinta ja todella pystytään parempaan, niin kyllä tämä tuli nyt aika hyvään väliin luomaan uskoa siihen, että kyllä me niihin nollaratoihinkin kyetään 🙂 Tämähän oli meidän ensimmäinen nolla ja LUVA kakkosluokasta.

Lähtöihin keksin muutama treeni sitten hyvän jipon, eli tuon nykimisen. Edellisiin kisoihin verrattuna huikea parannus! Ja nyt tosiaan puomin alastuloillekin pysähdyttiin kiltisti, kummasti se auttaa kun muistaa vähän treeneissäkin kertailla 😉

Continue Reading

Agilitykisat Sipoo

#belgianshepherddog #australiankelpie #dutchshepherddog

A post shared by @raitarakkautta on




Niiin siistiä, että voidaan taas aksata! Mehukatti on siis saatu kuosiin, kyllä siinä yllättävän kauan meni kun huollatettiin ja yritettiin näillä liukkailla liikuttaa järkevästi. Ihan kamala talvi kyllä ollut noiden liukkaiden puolesta. Hankin jopa itselleni irroitettavat nastat kenkiin. Sitä vain ihmettelen, että miksi ihmeessä en ole hankkinut aiemmin?!

Kisoissahan ollaan viimeksi oltu syyskuussa, mutta aika samasta pisteestä saatiin nyt näköjään jatkaa mihin silloin jäätiin – ne pienet mokat. Ja jännästi myöskään lähtökäyttäytyminen ei ole parantunut itsestään. Kriteerinähän meillä on, että jalkoja ei saa liikuttaa eteenpäin. Mutta kun siitä on kisoissa lipsuttu (teko)syistä x, y ja z, niin lopputulos on aika arvattava. Eihän se sillä tavalla oikeasti karkaa (niin vielä 😀 ), mutta voisi olla korkea aika tehdä tälle asialle jotain.

Tuo puomilta karkaaminen ensimmäisellä radalla tuli aika yllätyksenä. Keinukin aika lipsuva. Mutta A-este, ai että se oli hieno! Ainakin tällä hetkellä juoksukontaktiin vaihto tuntuu olleen hyvä päätös. Toisella radallahan ei sitten saatu sitä A-estettä tehtyä ollenkaan, mutta tulipahan kerrattua niiden muiden kontaktiesteiden oikeaoppinen suoritus.

Continue Reading