Agilitykisat Lieto

Sunnuntaina kisattiin TSAU:n hallilla Liedossa. Olen käynyt siellä viimeksi silloin kun oli vielä hiekkapohja, oli aikalailla miellyttävämpi ja valoisampi keinonurmella laitettuna!

Todella positiivinen juttu oli myös se, että Katti, joka ei ole ikinä kyseisellä hallilla ollut, olisi ollut heti hinaamassa sisään 🙂 Ei siitä kauaa ole, kun uudelle hallille mennessä tyyppi oli ihan paiseissa, kunnes näki agilityesteet ja saattoi vähän huoahtaa. Ihmeitä tekee kyllä iän ja kokemuksen karttuminen.

Ensimmäisenä oli vuorossa Jari Tienhaaran hyppyrata. Ei ihan pysynyt pakka kasassa loppuun asti. Tuloksena 10, jolla ylsi tällä radalla sijalle 2.

Toisena Sari Mikkilän agilityrata. Sehän menikin sitten melkein heti alussa plörinäksi. Puomin sentään tajusin vaatia! Positiivista oli toki myös tuo, että A-este oli noinkin hyvä, ei siis todella olla treenattu ohjaajan taakse jäämistä 😀

Kolmantena Jarin agilityrata. Voisi luulla, että tuollainen jarrutus keinulla ei tunnu tassuissa kovin kivalta… Tuota mietin kovasti että miten tuon puomin jälkeisen elämän ohjaan. Ei ollut takaaleikkaus hyvä valinta, käänsi turhan paljon. Tällä radalla oli tosi mielenkiintoinen kohta – putkien 12 ja 14 numerot olivat tuossa kahden putken välissä niin, että sai valita, kumman tekee ensin. Eli ensin jompikumpi noista sisemmistä päistä, sitten välissä hyppy 13 pujottelun suuntaan, sitten sen putken sisempi pää, joka oli jäänyt tekemättä ja ennen pujottelua vielä hyppy 15 vastakkaiseen suuntaan kuin 13. Mehän tosiaan hyllytettiin jo ennen sitä, mutta oli hauska koittaa 😀

Viimeisenä Mikkilän agilityrata. Kunnon junttimenoa ”menemeneäätänne”, mutta ratavirheittä maaliin! Etenemä oli 4,40 m/s ja sijoitus 1. Vaikkei se ollut kauneinta ja soljuvinta ja todella pystytään parempaan, niin kyllä tämä tuli nyt aika hyvään väliin luomaan uskoa siihen, että kyllä me niihin nollaratoihinkin kyetään 🙂 Tämähän oli meidän ensimmäinen nolla ja LUVA kakkosluokasta.

Lähtöihin keksin muutama treeni sitten hyvän jipon, eli tuon nykimisen. Edellisiin kisoihin verrattuna huikea parannus! Ja nyt tosiaan puomin alastuloillekin pysähdyttiin kiltisti, kummasti se auttaa kun muistaa vähän treeneissäkin kertailla 😉

Continue Reading

Agilitykisat Sipoo

#belgianshepherddog #australiankelpie #dutchshepherddog

A post shared by @raitarakkautta on




Niiin siistiä, että voidaan taas aksata! Mehukatti on siis saatu kuosiin, kyllä siinä yllättävän kauan meni kun huollatettiin ja yritettiin näillä liukkailla liikuttaa järkevästi. Ihan kamala talvi kyllä ollut noiden liukkaiden puolesta. Hankin jopa itselleni irroitettavat nastat kenkiin. Sitä vain ihmettelen, että miksi ihmeessä en ole hankkinut aiemmin?!

Kisoissahan ollaan viimeksi oltu syyskuussa, mutta aika samasta pisteestä saatiin nyt näköjään jatkaa mihin silloin jäätiin – ne pienet mokat. Ja jännästi myöskään lähtökäyttäytyminen ei ole parantunut itsestään. Kriteerinähän meillä on, että jalkoja ei saa liikuttaa eteenpäin. Mutta kun siitä on kisoissa lipsuttu (teko)syistä x, y ja z, niin lopputulos on aika arvattava. Eihän se sillä tavalla oikeasti karkaa (niin vielä 😀 ), mutta voisi olla korkea aika tehdä tälle asialle jotain.

Tuo puomilta karkaaminen ensimmäisellä radalla tuli aika yllätyksenä. Keinukin aika lipsuva. Mutta A-este, ai että se oli hieno! Ainakin tällä hetkellä juoksukontaktiin vaihto tuntuu olleen hyvä päätös. Toisella radallahan ei sitten saatu sitä A-estettä tehtyä ollenkaan, mutta tulipahan kerrattua niiden muiden kontaktiesteiden oikeaoppinen suoritus.

Continue Reading

Ruotojuttuja

Spondyloosi on inhottava sairaus. Sen sain todella tuntea ensimmäisen koirani Epun kanssa. Eppu oli melkein 8-vuotias, kun se ensimmäisen kerran oireili rasituksen jälkeen ontumalla. En itse osannut silloin epäillä spondyloosia alkuunkaan. Varasin ajan fysioterapeutille ja hän suositteli selän kuvauttamista. Selän lihakset olivat ihan sementtiä.

Eppu, kuva Aino Ihamäki

Olin jo ennen kuvia henkisesti valmistautunut siihen, että agilityharrastus tulee jättää. Sekin tietysti helpotti osaltaan, että oli lainakoira Liitu, jonka kanssa tehdä agilitya tavoitteellisesti. Ei tarvinnut muun harmin lisäksi jäädä pois ”kaikesta”.

Se minua on myöhemmin kalvanut, ettei Epun selkää oltu silloin 2-vuotiaana kuvattu lonkkien ja kyynärien yhteydessä. Syynä oli ihan puhdas tietämättömyys. Tiesinköhän edes silloin sellaisen lajin kuin agility olemassaolosta? Lonkka- ja kyynärkuviin mentiin 2-vuotiaana, koska niin oli ohjeistettu.

Ikävä kyllä, hollanninpaimenkoiran omistajana ei voi tuosta noin vain sivuuttaa spondyloosin mahdollisuutta. Spondyloosi voi aiheuttaa koiralle niin pahoja ja kivuliaita oireita, että todella toivoisin jokaisen hollanninpaimenkoiran selän kuvattavan. Oma juttunsa ovat tietenkin myös välimuotoiset lanneristinikamat ja niihin liittyvät kysymysmerkit.

Ei siis ihan hirveästi naurattanut, kun yksi ilta Katti ontui oikeata jalkaansa voimakkaasti levolta noustessaan. Aamulla oltiin oltu normaalilla metsälenkillä. Olin jo joskus aiemmin ollut katsovinani, että keventääkö se levon jälkeen muutaman askeleen toista jalkaa ja nyt tuli sitten vahvistus sille, etten ole nähnyt omiani. Ei muuta kuin koiralle lepokuuria ja ajanvaraus selkäkuviin. Epävirallisissa kuvissa alle 2-vuotiaana kaikki oli ok, mutta ehtiihän sitä melkein kolmessa vuodessa kehittyä vaikka mitä (ja päässään tietysti saa kehiteltyäkin vaikka mitä…). Ihmeen hyvin sain pidettyä itseni järjissäni, jopa siellä eläinlääkäriasemalla tuomiota odotellessa!

”Röntgenkuvissa todetaan seuraavaa:
– lanneranka: 7 lannenikamaa, L1-L2 ja L3-L4 välissä välilevyn yläosassa röntgentiiviyttä (kalkkeumaa)
– rintaranka: 13 rintanikamaa, ei röntgenmuutoksia
– kaularanka: 7 kaulanikamaa, C7 nikaman etureunassa nikaman alaosassa pieni luupiikki”

Hyvin siistissä kunnossa on siis ruoto, vaikkei ehkä noin kirjoitettuna siltä äkkiseltään kuulostakaan. Täällä kuvat. Kennelliitossa lausuivat VA0, SP0, LTV0. Lausunnon lisätiedoissa olivat huomioineen tuon luupiikin:

”Nikamien epämuotoisuus – Ryggkotornas deformitet – Vertebral Anomaly
muutosten lukumäärä – antalet förändringar – number of changes
spondyloosi – spondylos – spondylosis 1, C7”

Tosi jumissa Katti oli vähän joka puolelta, eivätkä varmasti nämä liukkaat kelit ole ainakaan tilannetta auttaneet. Koirahierojalla käytiin ensihätään ja fyssariaikakin on nyt varattuna. Pikkuhiljaa lisäillään liikuntaa ja seuraillaan. Huomaa kyllä, että rupeaa koiralla korvien välissä vähän kuumottamaan tällainen pidempiaikainen tylsyys ja treenaamattomuus.

Continue Reading