Syksyn kohokohtia

Aloitetaan tärkeimmällä – Tirppa pyöräytti aikaisin torstaiaamuna maailmaan 3+3 pientä raitapaitaa 🙂 Pienimmän pennun syntymäpaino oli tasan 300 grammaa ja Tirppa hoitaa lapsiaan oikein hienosti. Kaikki kävi niin nopeasti ja helposti, että ehdin mukaan kasvattajan luo todistamaan vain viimeisen, isoimman (384g) pennun syntymää. Parempi tietysti näin päin!

Hollanninpaimenkoiran pentu

Koska meille kotiin kolmannen koiran ottaminen ei olisi mitenkään optimaalinen ratkaisu, mutta haluan jättää tästä pentueesta itselleni mahdollisuuden tulevaisuudessa ehkä alkunsa saavalle kasvatustyölle, tarvitsisi minun löytää yhdelle nartulle sijoituskoti. Lue lisää täältä!

Muuta maininnan arvoista: nousimme Katin kanssa VIIMEIN agilityssa kolmosluokkaan 16.9.2017. Viis siitä, että meidän toisen LUVA:n tästä edellisenä viikonloppuna taiteili agilitykoutsimme Alessa 😀 Tämä oli meille todellinen työvoitto noin suunnilleen yli 40 kakkosluokan startin jälkeen. Aiemman agilitykoirani, lainatun australianpaimenkoira Liidun (Hazelmoor Tanita) kisasimme kakkosluokassa aikanaan neljä starttia…

Flow ei ihan ole jatkunut sinne kolmosluokan radoille asti, 11/12 hyllyjä ja osa jopa aika katastrofaalisia. Nykyajan kolmosluokan radat ovat todella vaativia eikä meidän osaamistaso ole vielä sellainen, mitä sen pitäisi kolmosluokassa olla. Loppuvuoden taidammekin keskittyä ihan vain treenaamiseen.

Tällä videolla on nähtävissä meidän ensimmäinen kolmosluokan startti. Homma näytti vielä paikoin ihan agilitylta 😀

Continue Reading

Kesän hulinoita

Agilityn suhteen on kesän aikana ainakin yritetty. Keskiviikkona 21.6. koitettiin oman seuran kisoissa kolmen startin verran ja juhannuksena Savonlinnassa kirmailtiin yhteensä kuusi starttia. Niin monta niin pienestä kiinni jäänyttä vetoa, että saattaisi jopa aikalailla ärsyttää, jos antaisin 😀



Heinäkuussa kisattiin kolme starttia Ylöjärven Koirakerho ry:n hallilla, ei mitään kerrottavaa jäänyt siitäkään. Elokuun kisamahdollisuudet menivät masistellessa/töissä/jossain, mutta nyt on taas laitettu syyskuulle uutta matoa koukkuun.

Laskeskelin juuri, että olemme startanneet kakkosluokassa 39 kertaa ja toki fiilikset ovat välillä vähän… Epätoivoiset. Mutta sitten hyvin pian muistan taas sen, että kuinka siistiä on ylipäätään se että omistaan terveen koiran, jonka sydän todella sykkii lajille ja jonka kanssa on juuri siksi niin hienoa mennä ja tehdä.

Ihan selkeä syyseuraussuhdehan tässä tuloksettomuudessa on, treenata pitäisi huomattavasti enemmän ja nykyisessä elämäntilanteessa ei vain mitenkään ehdi. Treenijutuista en kuitenkaan kamalimmankaan kiireen keskellä halua täysin luopua, se on minulle sellainen henkireikä, hetki kun voi unohtaa kaikki arjen stressaavat jutut. Sanoin jopa kuntosalijäsenyyteni irti, jotta ehdin tehdä ja liikkua koirien kanssa enemmän.

Aino ja hollanninpaimenkoira Katti

Hakukokeessa kävimme 18.6. Tottis oli ensin ja sehän meni aivan vihkoon, pisteitä saimme 63. Katin mielentila oli koko tottiksen ajan todella huono ja levoton, mikä heijastui sitten myös useampaan liikkeeseen. Maastoon emme sitten menneet ollenkaan, koska otti päähän niin paljon. Ärsytti oma osaamattomuus ja se, että miksi olin ylipäätään ilmoittautunut koko kokeeseen.

Selväähän nyt on, että ennen seuraavaa koitosta jotain muutosta on tapahduttava – eikä se tapahdu millään kikkakolmosilla, valitettavasti. Toisaalta, tällä kertaa moni asia meni paremmin kuin siellä meidän ensimmäisessä kokeessa. Esimerkiksi noudot ja eteenmeno ovat menneet eteenpäin sekä lisäksi siruntarkastuksesta ja laukauksista selvittiin ilman jännäilyjä.

Tuon kokeen jälkeen meni tovi, ennen kuin pystyin tottista edes treenaamaan. Eihän siitä saisi mitään peikkoa tehdä. Luonnollisesti päässä pyöri myös ajatuksia siitä, että pitäisikö luovuttaa, koirahan täyttää jo syksyllä viisi, onko mahdollista enää saada aikaan mitään muutosta… Mutta ei, luovuttaa pitää vasta sitten kun ei enää halua harrastaa ja mennä kokeeseen. Ja siinä pisteessä ei olla vielä. Leuka kohti uusia pettymyksiä siis!

Tirpankin kanssa on treenailtu ja edistyttykin 😉 Ennen juhannusta tsekkautettiin verestä kilpirauhasvasta-aineet ja negatiivista näytti 🙂 Juoksun myötä voitiin siis ruveta suunnitelmista toteutukseen: Tirppis on siemennetty 29.8. Pentueen toteuttaja on Tirpan kasvattaja Katia. Pentusuunnitelma working-dog.eu:ssa löytyy täältä.

Aino ja hollanninpaimenkoira Katti

Continue Reading

Cassiobeijen hakuleiri

Viime viikonloppuna päästiin kuokkimaan Cassiobeijen-holskujen hakuleirille. Kahta poikkeusta lukuunottamatta (Pöysti-malinois ja Tirppa) kaikki treenattavat koirat olivat lyhytkarvaisia hollanninpaimenkoiria. Pääosassa olivat tietysti tällä hetkellä n. 1,5-vuotiaat ”pennut” Cassiobeijen ensimmäisestä pentueesta. Kouluttajana toimi hakutuomarina toimiva ja itsekin hollanninpaimenkoiran harrastava Marja Uusitalo.

Lauantain treenin suunnitelmana oli tehdä taas Katille ”vaikea” eli useampia tyhjiä sisältäväksi suunniteltu treeni, jotta oikeasti saadaan niitä ongelmakohtia esiin. Ja saatiinhan niitä! Esimerkiksi huudan koiran takaisin aivan liian myöhään jos/kun se lähtee tyhjällä oikomaan alueella eteenpäin. Reagointi ”ei sinne” pitää tulla heti ja jos koira ei korjaa suuntaa, kutsutaan se pois ja lähetetään uudestaan.

Katti onneksi on siitä kiitollinen treenikaveri, että se ei helposti iske hanskoja tiskiin. Rata oli noin 150 metriä pitkä ja aika lähellä loppua oli vielä maalimies lähipiilossa. Tietysti juuri tässä kohtaa rataa oli jonkin metsäneläimen tuoreahkoja jälkiä ja tämä meinasi hieman sekoittaa pakkaa, sain todella korottaa ääntä. Saatiin kuitenkin loppuun hyvä vahvistus sille, että kyllä se on se työntekoon keskittyminen mikä kannattaa 😀 Lähipiilossa olleen maalimiehen ilmaisussa ei siis mitään ongelmaa.

Aino ja hollanninpaimenkoira Katti

kuva Satu Harmaala

Illalla Katti pääsi vielä etsimään esineitä. Ruutu oli kooltaan ihan sen 50x50m. Yksi esine oli takarajalla, yksi keskellä ja yksi lähellä vain noin 5 metrin päässä lähetyssivusta. Meillehän juuri nuo lähiesineet ovat olleet haastavimpia. Tämä oli nyt toinen esineruututreeni tälle vuodelle (se ensimmäinen meni aika vahvasti juoksentelun puolelle) ja todella hyvää työskentelyä oli kyllä nyt! Yhden esineen palautuksessa pudotti (näytti vahingolta?), nosti heti itsenäisesti. Pitäisi joskus ihan kellottaa näitä, koska itsestä ainakin tuntuu, että ei siihen etsimiseen kauaa aikaa tuhraudu. Siis silloin kun todella etsitään, eikä vain juoksennella 😉

Sunnuntain hakutreeneihin otin Tirpan. Sille ja sen kahdelle herneelle ei kyllä oikein sovi tällainen että treenataan joskus ja jouluna 😀 Otettiin ensimmäiset löydöt kulmiin ihan niin, että näki maalimiehen menevän piiloon. Sitten kaksi löytöä ääniavulla ja loppuun ”jänismaalimies”. Tämä jänistoisto oli aika hyvä tähän väliin! Lähetin ensin ihan kuin valmiille ja lähti kyllä, mutta hieman epävarmasti ja saatiin juuri silloin vahvistettua poispäin juoksevalla hihkuvalla maalimiehellä, että juuri tätä haluttiin.

Ajatuksina nousi esille, että partiointitreeniä olisi hyvä tehdä nenänkäytön kannalta. Tirppa ja Tirpan herneet eivät ole vielä täysin tajunneet nenänkäytön potentiaalia 🙂 Loppuun voisi ottaa keskilinjalle vielä yhden palkkapurkin, jonka kanssa saa härvätä ja josta kaikki keskilinjalla olevat syöttelevät. Tämä on minullekin aika uutta ja opettavaista miettiä juttuja haussa ruokapalkattavan koiran kannalta.

Tässä vielä joitain muistiinpantaviksi asti päässeitä ajatuksia. Ainakin itselleni tämä on haun kanssa jotenkin jännä muihin lajeihin verrattuna, että periaatteessa nämä jutut eivät ole mitään uusia ja mullistavia, mutta kerrattuna tulleina aiheuttavat kyllä joidenkin ratasten pyörimistä. Toisaalta, hakuharrastusta on itselläni takana tänä kesänä vasta kolme vuotta, eli ei tässä kokeneeksi pääse itseään kyllä kutsumaankaan.

– Älä vaadi viivoittimen kanssa suoruutta pistolla.
– Kannattaa pitää mielessä työskentelypisteiden merkitys. Tyydyttävällä ja erinomaisella työskentelyllä on eroa vain noin kymmenen pistettä!
– Rullakoiran kanssa liina vyyhdiksi vasempaan käteen ja selän taakse lähetyksessä -> Ei riskiä että lenkkiä jää koiran jalkaan tai kaulaan kiinni.
– Kannattaa myös alkaa keriä liinaa heti kun näytölle mennessä tuntee sen löystyvän (=koira on maalimiehellä) -> On valmiina näppäränä kädessä ja voi keskittyä muihin asioihin, esim. kokeessa koiran haltuunottoon.
– Keskilinjalla ei kannata viettää kokeessa ylimääräistä aikaa -> Koiralla mahdollisimman paljon aikaa varsinaiseen etsintään. Tämä pätee luonnollisesti myös esineruutuun. Ei ole mitään järkeä kulkea koiran kanssa keski-/lähetyslinjalla!
– Motivaatiotreeninä norjalainen sekametsä hyvä -> Koiralle ajatus, että koko metsä on ukkoja täynnä.
– Satunnaisuus ja yllätyksellisyys ylläpitävät motivaatiota.
– Koiraa saa kehua myös kokeessa (ei ilmaisun aikana).
– Jo edelliseltä maalimieheltä keskinlinjalle kulkiessa katso seuraavaa lähetyskohtaa toiselle puolelle tullessa (tai treeneissä pyydä toista katsomaan).
– Hyödynnä keskilinjaa koiran ”suuntaamisessa”, varsinkin jos leveä -> Koira vaivattomasti haluttuun suuntaan ilman suurempaa jumppaamista ennen lähetystä.
– Jos koira tekee hyvän laatikon, mutta ei saa hajua maalimiehestä, kannattaa miettiä olisiko parempi hyväksyä sellaisenaan ja jatkaa rataa -> Koira ei välttämättä ymmärrä korjausta -> Voidaan aikaansaada epävarma, ”ylitarkistava” koira.

Continue Reading