Vuosi 2017

Nyt vuoden lopussa on aika hyvä fiilis. Vaikken pääsekään listaamaan tähän kirjoitukseen sitä, tätä ja tuota saavutettua harrastustulosta 🙂

Tirppa tuli kotiin 14.12. pentujen täyttäessä seitsemän viikkoa ja on siis nyt minun ihan oma koira. Alun perinhän minun piti ostaa itselleni yksi pennuista ja etsiä sille sijoituskoti. Mutta, kuten taas kerran, ei mennyt niin kuin suunnittelin. Yhdenkään pennun papereihin ei siis merkitty minun nimeä, mutta yksi nartuista muutti Tampereelle aivan ihanaan, harrastuksista kiinnostuneeseen kotiin. Välimatkaa meillä on siis vain noin 10 kilometriä. Ihan huippua että tämä meni näin, koska luonnollisesti olen superkiinnostunut siitä, millaisia näistä pennuista kasvaa. Lyhyt välimatka lisää mahdollisuuksia yhteydenpitoon huomattavasti.

Hollanninpaimenkoiran pentu

Katin kanssa nousimme viimein syyskuussa agilityssa kolmosluokkaan. Ja saimme jopa yhden nolla tehtyä tämän vuoden puolella kinkunsulatuskisoissa! Eikä se sertikään ihan hirveän kauaksi jäänyt.

Vuonna 2018 toivon löytäväni rytmiä arkeen ja treeneihin uuden elämäntilanteen myötä. Viimeiset 3,5 vuotta ovat olleet aika vauhdikkaita. Yhtälö opiskelu plus ohessa tehty vuorotyö on tarkoittanut hyvin vähän aikaa harrastuksille. Mutta että nyt sitä voisi vaikka ilmoittautua jollekin viikoittaiselle tokokurssille, ihan hullua?!

Tavoitteelliseen koiraharrastukseen kuuluvat luonnollisesti ne tavoitteet. Katin kanssa olisi suunnitelmissa jatkaa säännöllistä kisaamista agilityssa. Yritän olla ottamatta niiden SM-nollien keräämisestä mitään painetta. Pk-lajeihin liittyvänä tavoitteena meillä on edelleen se HK1, tottispyyhettä ei ole vieläkään heitetty kehään 😉 Myös EK kiinnostaisi, mutta eipä se tottisosuus sieltä etsintäkokeestakaan mihinkään häviä, joten jonkinlaista priorisointia täytynee tehdä.

Tirpan kanssa vuosi 2017 on ollut treenien suhteen todella laiha, kun keväällä luultiin että on pentuja on tulossa ja syksyllä tuli sitten oikeasti. Vuonna 2018 haluaisin siis meidän löytävän ennen kaikkea säännöllisyyttä treenaamiseen. Jos jotain olen tässä vuosien aikana oppinut, niin sen, että sinne kokeisiin ei kannata kiirehtiä!

Continue Reading

Syksyn kohokohtia

Aloitetaan tärkeimmällä – Tirppa pyöräytti aikaisin torstaiaamuna maailmaan 3+3 pientä raitapaitaa 🙂 Pienimmän pennun syntymäpaino oli tasan 300 grammaa ja Tirppa hoitaa lapsiaan oikein hienosti. Kaikki kävi niin nopeasti ja helposti, että ehdin mukaan kasvattajan luo todistamaan vain viimeisen, isoimman (384g) pennun syntymää. Parempi tietysti näin päin!

Hollanninpaimenkoiran pentu

Koska meille kotiin kolmannen koiran ottaminen ei olisi mitenkään optimaalinen ratkaisu, mutta haluan jättää tästä pentueesta itselleni mahdollisuuden tulevaisuudessa ehkä alkunsa saavalle kasvatustyölle, tarvitsisi minun löytää yhdelle nartulle sijoituskoti. Lue lisää täältä!

Muuta maininnan arvoista: nousimme Katin kanssa VIIMEIN agilityssa kolmosluokkaan 16.9.2017. Viis siitä, että meidän toisen LUVA:n tästä edellisenä viikonloppuna taiteili agilitykoutsimme Alessa 😀 Tämä oli meille todellinen työvoitto noin suunnilleen yli 40 kakkosluokan startin jälkeen. Aiemman agilitykoirani, lainatun australianpaimenkoira Liidun (Hazelmoor Tanita) kisasimme kakkosluokassa aikanaan neljä starttia…

Flow ei ihan ole jatkunut sinne kolmosluokan radoille asti, 11/12 hyllyjä ja osa jopa aika katastrofaalisia. Nykyajan kolmosluokan radat ovat todella vaativia eikä meidän osaamistaso ole vielä sellainen, mitä sen pitäisi kolmosluokassa olla. Loppuvuoden taidammekin keskittyä ihan vain treenaamiseen.

Tällä videolla on nähtävissä meidän ensimmäinen kolmosluokan startti. Homma näytti vielä paikoin ihan agilitylta 😀

Continue Reading

Agilitykisat Hervanta, Tampere

Sunnuntaina 21.5. koitettiin ulkona kisaamista ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Käteen päivästä jäikin lähinnä palanut naama.

Ensimmäinen rata oli haastava hyppyrata. Sekä oma että koiran liikkuminen tuntuivat tosi tönköiltä. Olin koko ajan myöhässä. Rimojakin tippui. Täytyy tosin myöntää, että valmistautumisessakin olisi ollut parantamisen varaa. Oltiin ehditty treenata ulkokentällä kerran ennen näitä kisoja, eikä meidän oman seuran kenttien pohja mielestäni ole ollenkaan noin ”upottava” mitä se tuolla Tampereen Koiraurheilijoiden kentällä on.

Ennen toista starttia käytiin hieman lämmittelyesteillä kertaamassa, että kuinka tällaisella pohjalla hypätäänkään ja että se on aika siisti juttu se kun osaa ja haluaa sellaisella hypätä huolella.

Toisella radalla homma alkoi jo näyttää vähän enemmän agilitylta. Ärsyttävä mokaus kyllä itseltä tuolla kakkoshypyllä. Rimoja tuli alas vain yksi ja kontaktit suoritettiin kiltisti 🙂

Viime kesänähän meillä ei ollut mahdollisuutta treenata ulkona ollenkaan, sillä seuran uuden hallin ulkokentät olivat vasta tekeillä. Nyt on kentät, mutta koska meidän viikkotreeniryhmä treenaa lähinnä sisällä, pitäisi saada itsestä otettua se kuuluisa niskalenkki ulkokenttätreenien järjestämisen suhteen.

Continue Reading