Hei!

Tämän vuoden aikana ei ole pahemmin mitään blogia kirjoiteltu, mutta korjataan se asia nyt.

Kulunut vuosi ”lyhyesti”: Tammikuun lopulla meille muutti Tirppa. Olin jo jonkin aikaa kaivannut elämään toista meillä asuvaa koiraa. Pentujenkin perään kyselin, mutta sitä sopivaa pentuahan usein joutuu etsiskelemään ja odottamaan, eikä mitään nytkään yllättäen tapahtunut sormia napsauttamalla. Toisaalta hyvä niin, sillä tajusin, että sen paikattavan kolon voisi täyttää aivan hyvin myös aikuinen koira. Minulla ei ollut varsinainen pentukuume, vaan ennemminkin koirakuume. Rotuvaihtoehtojakin oli useampia, enkä ajatellut ensisijaisesti etsiväni toista holskua.

Sitten eräänä päivänä pitkisholskuja kasvattava kaverini kirjoitti Facebookiin etsivänsä sijoituskotia parivuotiaalle nartulle. Laitoin viestiä heti. Loppujen lopuksi kaikki meni siis aivan erinomaisesti. Se sopivampi aika pennulle tulee kyllä sitten joskus myöhemmin.

Synnyinkodissaan Tirppa tunnetaan nimellä Lempi. Mutta koska siinä nyt vain on joku juttu, että minun koirilla pitää olla astetta hölmömmät nimet, niin Lempi sai sitten tällaisen uuden lisänimityksen 😀 Täytyy erikseen kirjoitella tarkemmin siitä, että miten tämä ensimmäisen vuosi yhteiseloa on mennyt.

Tarita's Only Real Princess, kuva Aino Ihamäki

Helmikuussa sitten ikävämpiä asioita. Epun kunto romahti äkillisesti ja koitti se monesti jo etukäteen surtu eläinlääkärikerta, jolta lähettiin pelkkä hihna ja panta kädessä. Todennäköisesti perimmäinen syypää oli levinnyt syöpä, tätä ei sen tarkemmin tutkittu.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin tämän reissun jälkeen päällimmäisenä tunteena oli helpotus. Helpotus, ettei tarvinnut enää miettiä, että sattuuko johonkin. Se todellinen ymmärrys siitä, että Eppua ei enää ole, iski sitten vasta myöhemmin. Edelleenkin vanhemmillani käydessä tuntuu jotenkin niin oudolta, kun siellä ei ole koiraa viipottamassa.

Minuahan suuresti helpotti se, että oli kotona nuo kaksi raidallista. Jonkinlainen luopuminenhan se oli Epusta jo silloin, kun muutin kotoa pois, enkä viitsinyt väkisin Eppua vasten vanhempieni tahtoa raahata mukaan kerrostaloon asumaan. Mutta – Eppu oli se ensimmäinen, se oli täällä yli 12 vuotta (yli puolet minun tähänastisesta elämästä!), Eppu oli se sysäys tälle koko elämäntavalle. Totta helkkarissa se luopuminen silloin sattuu.

Aino ja Eppu, kuva Veera Järvinen

Kesäkuu 2009, kuva Veera Järvinen

Harrastuksien valossa, tai oikeastaan niiden tuloksien suhteen, tämä kulunut vuosi on ollut aika onneton. Agilityssa ollaan Katin kanssa kisattu vuoden aikana yhteensä 15 starttia kakkosluokassa. Palkinnoilla ollaan oltu useamman kerran, mutta niihin nolliin asti ei vain jotenkin ole pakka pysynyt kasassa. Mukaan on mahtunut aivan liian monta sellaista rataa, jossa olen tehnyt jonkin pienen kämmin ja se on ollut sitten siinä. Jonkinlainen rutiininpuute on varmaan yksi syy. Itse tarvitsisin ohjaajana viikoittaisia, säännöllisiä ratatreenejä ja se ajatus mielessä nyt muutama viikko sitten vaihdettiin ryhmää. Suunnitelmana on nyt tämä talvi vain treenata ja aloittaa sitten toukokuussa kisaputki uudella tsempillä.

Ensimmäisessä hakukokeessamme kävimme Katin kanssa elokuun lopulla. Oli kova halu päästä viimein testaamaan oma taso. Kyseinen koe oli rotuyhdistyksen RM-koe Lahdessa ja ihan kannatuksenkin takia halusin osallistua. Joitain sellaisiakin kommentteja kuulin että ”ai sitä aloitetaan reteästi RM-kokeesta”, tosin näillä ihmisillä rotu sellainen, että geimien koko on vähän eri luokkaa. Itse haluan nähdä holskujen pk-rotumestaruudet nimenomaan sellaisena kokeena, johon ei ole niin suuri kynnys osallistua. Itsellänihän tuo itsensä häpäisemisen kynnys jotenkin madaltuu vuosi vuodelta 😉 Mutta siis oli huippua että osallistuttiin, ilmapiiri oli hyvä ja oli mahtavaa nähdä erilaisia holskuja tositoimissa. Jännitti toki, kuulemma näytin maastovuoroa odotellessa siltä että oksennan ihan justiinsa 😀

Meidän koehan kaatui sitten tottikseen (joka oli vuorossa viimeisenä), saimme surkeat 54 pistettä. Ohjaajan ja koiran kokemattomuutta. Maasto meni ihan ok, sieltä pisteitä 165+30.

Katti tottis, kuva Aino Vakkilainen

Vuoden tulokset jäivät siis oikeastaan ”rasti ruutuun” -osastolle. Me meinaan käytiin kesäkuussa näyttelyssä ja vielä oikein erikois-sellaisessa! Tästäkin sain kuulla että ”jaa sitä aloitetaan näyttelyura suoraan erikoisnäyttelystä”, haha 😀 Eikä tarvitse mennä toiste, H oli tavoite ja EH saatiin 😉 Tuomarina toimi Hannie Vink Hollannista.

3 yrs old bitch of good size. Head could be more typical. Flat skull but eyes are rounded and bit protruding. Complete scissor bite. Correct ears. Topline could be more flowing. Good shoulder. Upper arm a bit steep. Correct rear angulation. Nice double coat. Moves fast. Narrow behind and with loose elbows. Good temperament.

Katti näyttely, kuva Sanna Korhonen

kuva Sanna Korhonen

Tirpankaan kanssa ei tarvitse näyttelyissä ravata, sen verta ahkerasti se on niissä omistajansa Katian kanssa käynyt 🙂 Lokakuussa kävimme luonnetestissä, tuloksena 108++ ja näin ollen koko nimirimpsu on nyt siis FI MVA EE MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA Tarita’s Only Real Princess.

Luonnetestivideo:

Että semmoinen koontioksennus! Tervetuloa seuraamaan meidän hölmöilyjä!

Continue Reading