Ruotojuttuja

Spondyloosi on inhottava sairaus. Sen sain todella tuntea ensimmäisen koirani Epun kanssa. Eppu oli melkein 8-vuotias, kun se ensimmäisen kerran oireili rasituksen jälkeen ontumalla. En itse osannut silloin epäillä spondyloosia alkuunkaan. Varasin ajan fysioterapeutille ja hän suositteli selän kuvauttamista. Selän lihakset olivat ihan sementtiä.

Eppu, kuva Aino Ihamäki

Olin jo ennen kuvia henkisesti valmistautunut siihen, että agilityharrastus tulee jättää. Sekin tietysti helpotti osaltaan, että oli lainakoira Liitu, jonka kanssa tehdä agilitya tavoitteellisesti. Ei tarvinnut muun harmin lisäksi jäädä pois ”kaikesta”.

Se minua on myöhemmin kalvanut, ettei Epun selkää oltu silloin 2-vuotiaana kuvattu lonkkien ja kyynärien yhteydessä. Syynä oli ihan puhdas tietämättömyys. Tiesinköhän edes silloin sellaisen lajin kuin agility olemassaolosta? Lonkka- ja kyynärkuviin mentiin 2-vuotiaana, koska niin oli ohjeistettu.

Ikävä kyllä, hollanninpaimenkoiran omistajana ei voi tuosta noin vain sivuuttaa spondyloosin mahdollisuutta. Spondyloosi voi aiheuttaa koiralle niin pahoja ja kivuliaita oireita, että todella toivoisin jokaisen hollanninpaimenkoiran selän kuvattavan. Oma juttunsa ovat tietenkin myös välimuotoiset lanneristinikamat ja niihin liittyvät kysymysmerkit.

Ei siis ihan hirveästi naurattanut, kun yksi ilta Katti ontui oikeata jalkaansa voimakkaasti levolta noustessaan. Aamulla oltiin oltu normaalilla metsälenkillä. Olin jo joskus aiemmin ollut katsovinani, että keventääkö se levon jälkeen muutaman askeleen toista jalkaa ja nyt tuli sitten vahvistus sille, etten ole nähnyt omiani. Ei muuta kuin koiralle lepokuuria ja ajanvaraus selkäkuviin. Epävirallisissa kuvissa alle 2-vuotiaana kaikki oli ok, mutta ehtiihän sitä melkein kolmessa vuodessa kehittyä vaikka mitä (ja päässään tietysti saa kehiteltyäkin vaikka mitä…). Ihmeen hyvin sain pidettyä itseni järjissäni, jopa siellä eläinlääkäriasemalla tuomiota odotellessa!

”Röntgenkuvissa todetaan seuraavaa:
– lanneranka: 7 lannenikamaa, L1-L2 ja L3-L4 välissä välilevyn yläosassa röntgentiiviyttä (kalkkeumaa)
– rintaranka: 13 rintanikamaa, ei röntgenmuutoksia
– kaularanka: 7 kaulanikamaa, C7 nikaman etureunassa nikaman alaosassa pieni luupiikki”

Hyvin siistissä kunnossa on siis ruoto, vaikkei ehkä noin kirjoitettuna siltä äkkiseltään kuulostakaan. Täällä kuvat. Kennelliitossa lausuivat VA0, SP0, LTV0. Lausunnon lisätiedoissa olivat huomioineen tuon luupiikin:

”Nikamien epämuotoisuus – Ryggkotornas deformitet – Vertebral Anomaly
muutosten lukumäärä – antalet förändringar – number of changes
spondyloosi – spondylos – spondylosis 1, C7”

Tosi jumissa Katti oli vähän joka puolelta, eivätkä varmasti nämä liukkaat kelit ole ainakaan tilannetta auttaneet. Koirahierojalla käytiin ensihätään ja fyssariaikakin on nyt varattuna. Pikkuhiljaa lisäillään liikuntaa ja seuraillaan. Huomaa kyllä, että rupeaa koiralla korvien välissä vähän kuumottamaan tällainen pidempiaikainen tylsyys ja treenaamattomuus.

Continue Reading