Kuulumiset ajantasalle

On aika päivittää kuulumiset ajan tasalle. Joskus varmaan ajattelin että päivittelisin tätä blogia enemmänkin… Nostan isosti hattua varsinkin asiapitoisia koiraharrastusblogeja vielä nykyäänkin kirjoittaville!

Tällä hetkellä Katille kuuluu hyvää. Keväällä sillä todettiin pannus ja plasmooma virallisessa silmätarkastuksessa. Tilanne saatiin hyvin lääkityksellä hoitoon ja nyt Katille sitten laitetaan aamuin ja illoin silmiin siklosproriinivoidetta lopun ikää. Tällainen lääkitys onneksi kuuluu niihin, joihin voi hakea Kennelliitolta poikkeusluvan antidopingin takia.

Fysiikan kanssa Katilla on sitten ollut enemmänkin murhetta. Alkuvuodesta luustoa kuvattiin taas kerran rasituksen jälkeen ilmenneen ontumisen takia. Kyynärnivelessä näkyi tulehdusta, mutta muuta selittävää syytä ontumiselle ei oikein löytynyt. Niveleen laitettiin kortisonipiikki, kävimme fyssarilla ja lisäsimme liikuntaa sekä treeniä pikkuhiljaa. Kesän alussa ajattelin, että olemme valmiita nousemaan ”agilitymasennuksesta” ja maksoin Katille ryhmätreenipaikan koko kesäkaudeksi. Toisien ryhmätreenien jälkeen Katti kipeytyi taas ja tein päätöksen että agility saa kokonaan jäädä. Niveleen laitettiin uudestaan kortisonia ja sitten taas levättiin ja lisättiin liikuntaa pikkuhiljaa. Loppukesän saimmekin elää ihan mukavasti, uiden, lenkkeillen ja treenaten hakua sekä tottista normaalisti.

Syyskuussa tajusin että nyt olisi varmaan korkea aika mennä sinne kakkosluokan hakukokeeseen, ei ole enää montaa vuotta aikaa odotella että se tottis jotenkin taikatempusta muuttuu meidän vahvuudeksi. Niinpä kävimme 15.9. hakukokeessa ja pisteemme ylsivät HK2-koulutustunnukseen kakkostuloksella. Tottis oli ihan hirveää, mutta toki olin koularista iloinen. Illalla sitten Katti yllättäen kipeytyi ja siinä oli sitten vähän hankalaa iloita yhtään mistään.

Nykyään Katti siis keskittyy vain fyysisesti kevyempiin harrastuksiin, kuten peltojälkeen, rallytokoon ja mahdollisesti myös noseworkiin. Onneksi näitä koiraharrastuslajeja on vaikka kuinka niin uusia molemmille mielekkäitä aktiviteetteja on vaivatonta keksiä.

Tirppa on sitten saanut treenata Katinkin edestä ja olen myös tehnyt agilitya Tirpan tyttären Doriksen kanssa. Doris on oikein lupaava agilitykoiran alku. Välillä Doris vaikuttaa treeneissä enemmän Katin tyttäreltä kuin Tirpan, siitä että onko se hyvä vai huono asia, niin voi olla montaa mieltä. 😉

Sitten niihin kaikista jännittävimpiin kuulumisiin – meillä on pentusuunnitelmia alkuvuodelle 2020! Tirpan sulhoksi on valittu ranskalainen uros Jeep (Jack Nicholson dit Jeep du Mont Brabant). Lisätietoja yhdistelmästä löytyy Pentuja -sivulta. Kennelnimeä olen hakenut 8.10. ja ”kunnon” nettisivuja en oikein voi saattaa loppuun ennen kuin se on hyväksytty. Nyt vaan pidän kaikkia sormia ja varpaita pystyssä että se hyväksytään ja tämä suunnitelma muutenkin onnistuu!

Continue Reading

Vuosi 2018

Vuosi on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Katsoin mitä olen vuosi sitten kirjoittanut ja olen konkreettisiksi tavoitteiksi kirjannut vain HK1-tuloksen. Senhän sitten saavutimme kesäkuussa vähän niin kuin vahingossa.

Agilityssa kisasimme Katin kanssa vuoden aikana 28 starttia, joista vain kaksi olivat nollatuloksia (7.1. ja 8.9.). Kokonaisuutena kisavuosi oli hyvin rikkonainen terveysjuttujen takia ja selkeästi treenien puute rupesi käymään jo Katin mielenterveydenkin päälle. Nyt kun elämme taas aktiivisempaa rytmiä niin voimme selkeästi kaikki paremmin.

Tirppa on kehittynyt vuoden aikana monessa jutussa ihan älyttömästi. Lähinnä olemme treenanneet tottisjuttuja tokon ALO-luokka ja BH-koe tähtäimessä sekä agilitya toki. Vielä olisi työstettävää ainakin puomisssa, keinussa ja pujottelussa. Tavoitteena olisi opettaa puomille juoksukontakti kumirouhealustaa apuna käyttäen ja tämä projekti on vielä ihan alkuvaiheessa. Hakujutuissakin Tirppa on edennyt, mutta ilmaisu meidän täytynee vaihtaa rullaan. Edessä on siis työläs projekti tämänkin asian kanssa. 😀

Lokakuussa muutimme Länsi-Tampereelta paritaloon Lempäälään, tosin ihan Tampereen rajalle. Koirat eivät stressanneet muuttoa yhtään, mikä on varsinkin Katin kohdalla mainitsemisen arvoista. On aika mukavaa, kun metsälenkille ei tarvitse enää lähteä autolla, vaikka ihan taajamassa asummekin.

Mitäs sitten on suunnitelmissa vuodelle 2019? Katin kanssa suuntaamme kakkosluokan hakukokeeseen. Jos homma jostain jää kiinni niin siitä tottiksesta, talvella nyt taas koitan vahvistaa oikeaa mielentilaa ja ajatuksena on ollut käydä keväällä ainakin yhdessä rally-tokokokeessa kisatreenimielessä. Agilityssa pääsemme toivottavasti kisaamaan yhtenäisemmän kisakauden kuin tänä vuonna.

Tirpan kanssa olisi tarkoitus startata virallisissa agilitykisoissa. Tirps on myös ilmoitettu tokokurssille ja elättelen toiveita meidän molempien ensimmäisestä ALO-kokeesta. Myöskään BH-kokeen ei pitäisi olla mitenkään mahdoton suoritettava, varsinkin kun nyt ensi kesänä seuraamiskaavio on lyhyempi uusien sääntöjen myötä.

hollanninpaimenkoira

hollanninpaimenkoira

Continue Reading

Kuulumisia

Näköjään kun ei voi kunnolla treenata, niin ehtii vaikka kirjoittaa. Tällä hetkellä Katti ei ole fyysisesti ihan ok (on todennäköisesti ja toivottavasti ”vain” jumissa) ja Tirpalla on juoksu.

Mutta onhan sitä tässä ehditty tehdäkin ja jopa saatu jotain aikaiseksi. Toukokuulle järkkäilin taas Azuricoyotes-leirin. Peltojäljestettiin, aksattiin ja hakuiltiin. Myös Katti pääsi tekemään muutaman jäljen pellolle. Tännekin taisin joskus kirjoittaa, ettei tuo jälkihomma minulle oikein nappaa… Niin ne ajatukset vaan voivat muuttua kun pääsee yli metsäjälkitraumoista 😉 ja koira kehittyy ahneeksi aikuiseksi koiraksi. Päivävierailulla kävivät Tirpan pennuista lisävahvistuksina Unna ja Doris. Oikein hauskoja ja iloisia pentuja.

hollanninpaimenkoira

Tarita’s Usha Of Sonlight ”Unna”

Meidän oli tarkoitus mennä koittamaan Katin sitä kolmatta ykkösluokan hakukoetta vasta joskus syksymmällä, mutta kun kesäkuiseen seuraotteluun kaivattiin osallistujia ja olen välillä vähän huono sanomaan ”ei”, niin… Sen enempää syitä, seurauksia ja pisteitä analysoimatta saimme tottiksesta 80 pistettä, esineruudusta 21 ja henkilöetsinnästä täydet 170. Siis yhteensä pisteitä kertyi 271, mikä tarkoitti 1-tulosta ja koulutustunnusta HK1. Vaikka paljon mokailimmekin siellä täällä, niin tämä loi kuitenkin sellaista hyvää uskoa ja tsemppiä että me pystytään myös tekemään niitä tuloksia, se ei olekaan mahdotonta!

hollanninpaimenkoira

Muutamisen viikonloppua sitten kisasimme Nokialla pienenpienissä agilitykisoissa. Maksikolmosissa oli vain 12 osallistujaa. Kahdella ensimmäisellä radalla näytimme ihan meidän perusmokia, mutta kolmannella sitten tsemppasimme nollan. Pienestä osallistujamäärästä huolimatta olin todella yllättynyt, kun meidän kuulutettiin yltäneen ykkössijalle. Ensimmäistä kertaa ikinä sain siis agilitysertin käteen!

Muitakin startteja olemme toki sekoilleet välillä. Tammikuussa teimme yhden hasardin nollan Janakkalassa, mutta muuten tulokset ovat olleet hyllypainotteisia.

Katti on lisäksi ehtinyt saikutella huolella. Maaliskuussa oli kennelyskä, heinäkuussa anaalirauhasongelmia ja nyt sitten tämä tilanne, jossa koira rasituksen jälkeen vähän makuulta noustessaan klenkkaa. Pistää taas erilailla näkemään sen että kuinka hienoa on jo ihan pelkästään että on terve ja kunnossa oleva koira, jonka kanssa mennä ja tehdä.

Toisen epäonni on toisen onni. Tirppa on päässyt treenaamaan paljon normaalia enemmän Katin lepäillessä. Jännästi asiat ovat myös treenaamalla edistyvät. En kuitenkaan usko meidän vielä tänä vuonna rynnistävän mihinkään kokeeseen.

hollanninpaimenkoira

Huhtikuussa Tirpan selkä uusintakuvattiin ja kaikki näytti oikein hyvältä. Noin niin kuin muuten Tirppiksessä on huomattavissa selkeitä muutoksia pentujen jälkeen, esimerkiksi Katti ei saa enää pompotella sitä ollenkaan samaan malliin. Onneksi kumpikaan ei kuitenkaan halua oikeasti tapella, joten olemme välttyneet suuremmilta konflikteilta ja kokonaisuudessaan tyttöjen välit ovat tosi hyvät.

Jos muuten käytät facebookia ja haluat seurata meidän kuulumisia aktiivisemmin, niin klikkaa liittymispyyntö tänne.

Continue Reading