Vuoden alun kuulumiset

Moneen paikkaan tästä jo päivitin ajankohtaisemmin, mutta kirjataan nyt vielä tännekin, että valitettavasti tällä kertaa pentuhaaveet jäivät vain haaveeksi. Vaikka kaikki siemennettäessä vaikuttikin lupaavalta, ei ultrassa ollut mitään tuloksia näkyvissä. Ensimmäinen ultra tehtiin vuorokaudella 29, eli tällöin tosiaan olisi pitänyt jo jotain näkyä jos olisi ollut näkyäkseen. Kävimme vielä viikon päästä tästä kontrolliultrassa ihan varmuuden vuoksi, eikä kohdussa onneksi näkynyt merkkejä esimerkiksi kohtutulehduksesta.

Täysin lannistua ei toki kannata enkä aiokaan, mutta kesän aion keskittyä muihin asioihin. Ostin sekä SPKL:n koko vuoden lisenssin että agilityn kilpailulisenssin tälle vuodelle, joten voisihan niitäkin sitten tosiaan käyttää kerta on tullut hankittua.

Vuoden vaihteessa toivoin tälle vuodelle kaikenlaista uutta ja jännää ja tämä toivehan ei sitten ainakaan startannut kovin hyvin. Yksi suunnitelmissa ollut ja toteutunut asia oli kuitenkin noseworkiin tutustuminen. Muutama vuosi sitten järjestin holskuille nosework-päivän, johon osallistuin myös Katin kanssa, mutta meidän lajikokemus sitten tosiaan jäi ohjaajan saamattomuuden takia niihin treeneihin. Saamattomuuteni tietäen ilmoitin meidät peruskurssille Scentrelle, jotta päästään hommassa hyvin alkuun ja saan mahdollisesti joitain hyviä ajatuksia minulle tuntemattomaan lajiin liittyen. Nythän vuoden alusta noseworkista tuli Kennelliiton alainen laji ja on nyt mielenkiintoista sitten nähdä että mihin suuntaan tämä muutos lajia vie.

Hetkenhän ajattelin että myös rallytoko voisi olla yksi Katin uusista ”rauhallisemmista” lajeista, mutta pitänee sen verran realisti olla, etten taida saada tuota tottispuolta enää korjattua. Mielentila on niin väärä ja opitut mallit ovat hyvin vahvassa. Toki aina voisi vain höntsäillä ja pysytellä siellä mukavuusalueella, mutta ilman selkeitä kisatavoitteita en oikein saa aikaiseksi mitään. Pysyttelemme siis sellaisten harrasteiden parissa, jotka varmasti tuottavat molemmille hyvää mieltä ja onnistumisen tunnetta.

Tirpan tytär Doris oli meillä melkein kuukauden hoidossa ja lähti tänään omaan kotiinsa. Doris on ollut aiemminkin meillä hoidossa lyhyempiä pätkiä, mutta tällainen pidempi vierailu mahdollisti ihan eri tavalla tutustumisen puolin ja toisin. On ollut hauskaa huomata sellaisia pieniä käytösmalleja, joissa Doris on aivan ilmetty äitinsä vaikka monessa asiassa ovatkin niin erilaisia.

 

Continue Reading

Sormet ja varpaat ristiin

Meillä on piinaavat viikot edessä. JeepxTirppa -pentue laitettiin alulle torstaina 12.12. Lähtökohdat tiinehtymiselle ovat hyvät; päivä oli oikea, Tirppa käyttäytyi upeasti, siemennys oli kuulemma muutenkin teknisesti ”helppo” ja sperman laatu oli hyvä. Nyt ei auta kuin sitten toivoa parasta ja odottaa tammikuun toisella viikolla tehtävää tiineysultratutkimusta.

Minun oli tarkoitus ilmoittaa Tirppa 12.1. olevaan tokokokeeseen ja nyt toki sitten tämä ja muutkin kisa- ja treenisuunnitelmat menivät vähän pyllylleen. Mutta eiköhän sitä kesällä sitten ehdi taas.

Jack Nicholson dit Jeep du Mont Brabant ”Jeep”

Doriksen kanssa kävimme tänään oman seuran hallilla agilitykisoissa tsekkaamassa tämän hetkisen tason. Ilmoittauduin vain hyppyradalle. Rata oli aika haastava ykkösluokan rata ja osaaminen ei ollut kyllä mitenkään vielä tuollaisille pätkille riittävää. Jatkamme harjoituksia. 🙂 Seuraaviin kisoihin voisi suunnata sitten kun kontaktitkin ovat kunnossa. Keinun suoritus kaipaa vielä paljon malttia ja rutiinia. A-esteelle uudelleenopetan juoksukontaktin ja tämäkin projekti on vielä hieman vaiheessa.

Continue Reading

Kuulumiset ajantasalle

On aika päivittää kuulumiset ajan tasalle. Joskus varmaan ajattelin että päivittelisin tätä blogia enemmänkin… Nostan isosti hattua varsinkin asiapitoisia koiraharrastusblogeja vielä nykyäänkin kirjoittaville!

Tällä hetkellä Katille kuuluu hyvää. Keväällä sillä todettiin pannus ja plasmooma virallisessa silmätarkastuksessa. Tilanne saatiin hyvin lääkityksellä hoitoon ja nyt Katille laitetaan aamuin ja illoin silmiin siklosproriinivoidetta lopun ikää. Tällainen lääkitys onneksi kuuluu niihin, joihin voi hakea Kennelliitolta poikkeusluvan antidopingin takia.

Fysiikan kanssa Katilla on sitten ollut enemmänkin murhetta. Alkuvuodesta luustoa kuvattiin taas kerran rasituksen jälkeen ilmenneen ontumisen takia. Kyynärnivelessä näkyi tulehdusta, mutta muuta selittävää syytä ontumiselle ei oikein löytynyt. Niveleen laitettiin kortisonipiikki, kävimme fyssarilla ja lisäsimme liikuntaa sekä treeniä pikkuhiljaa. Kesän alussa ajattelin, että olemme valmiita nousemaan ”agilitymasennuksesta” ja maksoin Katille ryhmätreenipaikan koko kesäkaudeksi. Toisien ryhmätreenien jälkeen Katti kipeytyi taas ja tein päätöksen että agility saa kokonaan jäädä. Niveleen laitettiin uudestaan kortisonia ja sitten taas levättiin ja lisättiin liikuntaa pikkuhiljaa. Loppukesän saimmekin elää ihan mukavasti, uiden, lenkkeillen ja treenaten hakua sekä tottista normaalisti.

Syyskuussa tajusin että nyt olisi varmaan korkea aika mennä sinne kakkosluokan hakukokeeseen, ei ole enää montaa vuotta aikaa odotella että se tottis jotenkin taikatempusta muuttuu meidän vahvuudeksi. Niinpä kävimme 15.9. hakukokeessa ja pisteemme ylsivät HK2-koulutustunnukseen kakkostuloksella. Tottis oli ihan hirveää, mutta toki olin koularista iloinen. Illalla sitten Katti yllättäen kipeytyi ja siinä oli sitten vähän hankalaa iloita yhtään mistään.

Nykyään Katti siis keskittyy vain fyysisesti kevyempiin harrastuksiin, kuten peltojälkeen, rallytokoon ja mahdollisesti myös noseworkiin. Onneksi näitä koiraharrastuslajeja on vaikka kuinka, niin uusia molemmille mielekkäitä aktiviteetteja on vaivatonta keksiä.

Tirppa on sitten saanut treenata Katinkin edestä ja olen myös tehnyt agilitya Tirpan tyttären Doriksen kanssa. Doris on oikein lupaava agilitykoiran alku. Välillä Doris vaikuttaa treeneissä enemmän Katin tyttäreltä kuin Tirpan, siitä että onko se hyvä vai huono asia voi olla montaa mieltä. 😉

Sitten niihin kaikista jännittävimpiin kuulumisiin – meillä on pentusuunnitelmia alkuvuodelle 2020! Tirpan sulhoksi on valittu ranskalainen uros Jeep (Jack Nicholson dit Jeep du Mont Brabant). Lisätietoja yhdistelmästä löytyy Pentuja -sivulta. Kennelnimeä olen hakenut 8.10. ja ”kunnon” nettisivuja en oikein voi saattaa loppuun ennen kuin se on hyväksytty. Nyt vaan pidän kaikkia sormia ja varpaita pystyssä että se hyväksytään ja tämä suunnitelma muutenkin onnistuu!

Continue Reading