Kuulumiset ajantasalle

On aika päivittää kuulumiset ajan tasalle. Joskus varmaan ajattelin että päivittelisin tätä blogia enemmänkin… Nostan isosti hattua varsinkin asiapitoisia koiraharrastusblogeja vielä nykyäänkin kirjoittaville!

Tällä hetkellä Katille kuuluu hyvää. Keväällä sillä todettiin pannus ja plasmooma virallisessa silmätarkastuksessa. Tilanne saatiin hyvin lääkityksellä hoitoon ja nyt Katille laitetaan aamuin ja illoin silmiin siklosproriinivoidetta lopun ikää. Tällainen lääkitys onneksi kuuluu niihin, joihin voi hakea Kennelliitolta poikkeusluvan antidopingin takia.

Fysiikan kanssa Katilla on sitten ollut enemmänkin murhetta. Alkuvuodesta luustoa kuvattiin taas kerran rasituksen jälkeen ilmenneen ontumisen takia. Kyynärnivelessä näkyi tulehdusta, mutta muuta selittävää syytä ontumiselle ei oikein löytynyt. Niveleen laitettiin kortisonipiikki, kävimme fyssarilla ja lisäsimme liikuntaa sekä treeniä pikkuhiljaa. Kesän alussa ajattelin, että olemme valmiita nousemaan ”agilitymasennuksesta” ja maksoin Katille ryhmätreenipaikan koko kesäkaudeksi. Toisien ryhmätreenien jälkeen Katti kipeytyi taas ja tein päätöksen että agility saa kokonaan jäädä. Niveleen laitettiin uudestaan kortisonia ja sitten taas levättiin ja lisättiin liikuntaa pikkuhiljaa. Loppukesän saimmekin elää ihan mukavasti, uiden, lenkkeillen ja treenaten hakua sekä tottista normaalisti.

Syyskuussa tajusin että nyt olisi varmaan korkea aika mennä sinne kakkosluokan hakukokeeseen, ei ole enää montaa vuotta aikaa odotella että se tottis jotenkin taikatempusta muuttuu meidän vahvuudeksi. Niinpä kävimme 15.9. hakukokeessa ja pisteemme ylsivät HK2-koulutustunnukseen kakkostuloksella. Tottis oli ihan hirveää, mutta toki olin koularista iloinen. Illalla sitten Katti yllättäen kipeytyi ja siinä oli sitten vähän hankalaa iloita yhtään mistään.

Nykyään Katti siis keskittyy vain fyysisesti kevyempiin harrastuksiin, kuten peltojälkeen, rallytokoon ja mahdollisesti myös noseworkiin. Onneksi näitä koiraharrastuslajeja on vaikka kuinka, niin uusia molemmille mielekkäitä aktiviteetteja on vaivatonta keksiä.

Tirppa on sitten saanut treenata Katinkin edestä ja olen myös tehnyt agilitya Tirpan tyttären Doriksen kanssa. Doris on oikein lupaava agilitykoiran alku. Välillä Doris vaikuttaa treeneissä enemmän Katin tyttäreltä kuin Tirpan, siitä että onko se hyvä vai huono asia voi olla montaa mieltä. 😉

Sitten niihin kaikista jännittävimpiin kuulumisiin – meillä on pentusuunnitelmia alkuvuodelle 2020! Tirpan sulhoksi on valittu ranskalainen uros Jeep (Jack Nicholson dit Jeep du Mont Brabant). Lisätietoja yhdistelmästä löytyy Pentuja -sivulta. Kennelnimeä olen hakenut 8.10. ja ”kunnon” nettisivuja en oikein voi saattaa loppuun ennen kuin se on hyväksytty. Nyt vaan pidän kaikkia sormia ja varpaita pystyssä että se hyväksytään ja tämä suunnitelma muutenkin onnistuu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *