Vuoden alun kuulumiset

Moneen paikkaan tästä jo päivitin ajankohtaisemmin, mutta kirjataan nyt vielä tännekin, että valitettavasti tällä kertaa pentuhaaveet jäivät vain haaveeksi. Vaikka kaikki siemennettäessä vaikuttikin lupaavalta, ei ultrassa ollut mitään tuloksia näkyvissä. Ensimmäinen ultra tehtiin vuorokaudella 29, eli tällöin tosiaan olisi pitänyt jo jotain näkyä jos olisi ollut näkyäkseen. Kävimme vielä viikon päästä tästä kontrolliultrassa ihan varmuuden vuoksi, eikä kohdussa onneksi näkynyt merkkejä esimerkiksi kohtutulehduksesta.

Täysin lannistua ei toki kannata enkä aiokaan, mutta kesän aion keskittyä muihin asioihin. Ostin sekä SPKL:n koko vuoden lisenssin että agilityn kilpailulisenssin tälle vuodelle, joten voisihan niitäkin sitten tosiaan käyttää kerta on tullut hankittua.

Vuoden vaihteessa toivoin tälle vuodelle kaikenlaista uutta ja jännää ja tämä toivehan ei sitten ainakaan startannut kovin hyvin. Yksi suunnitelmissa ollut ja toteutunut asia oli kuitenkin noseworkiin tutustuminen. Muutama vuosi sitten järjestin holskuille nosework-päivän, johon osallistuin myös Katin kanssa, mutta meidän lajikokemus sitten tosiaan jäi ohjaajan saamattomuuden takia niihin treeneihin. Saamattomuuteni tietäen ilmoitin meidät peruskurssille Scentrelle, jotta päästään hommassa hyvin alkuun ja saan mahdollisesti joitain hyviä ajatuksia minulle tuntemattomaan lajiin liittyen. Nythän vuoden alusta noseworkista tuli Kennelliiton alainen laji ja on nyt mielenkiintoista sitten nähdä että mihin suuntaan tämä muutos lajia vie.

Hetkenhän ajattelin että myös rallytoko voisi olla yksi Katin uusista ”rauhallisemmista” lajeista, mutta pitänee sen verran realisti olla, etten taida saada tuota tottispuolta enää korjattua. Mielentila on niin väärä ja opitut mallit ovat hyvin vahvassa. Toki aina voisi vain höntsäillä ja pysytellä siellä mukavuusalueella, mutta ilman selkeitä kisatavoitteita en oikein saa aikaiseksi mitään. Pysyttelemme siis sellaisten harrasteiden parissa, jotka varmasti tuottavat molemmille hyvää mieltä ja onnistumisen tunnetta.

Tirpan tytär Doris oli meillä melkein kuukauden hoidossa ja lähti tänään omaan kotiinsa. Doris on ollut aiemminkin meillä hoidossa lyhyempiä pätkiä, mutta tällainen pidempi vierailu mahdollisti ihan eri tavalla tutustumisen puolin ja toisin. On ollut hauskaa huomata sellaisia pieniä käytösmalleja, joissa Doris on aivan ilmetty äitinsä vaikka monessa asiassa ovatkin niin erilaisia.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *