Sormet ja varpaat ristiin

Meillä on piinaavat viikot edessä. JeepxTirppa -pentue laitettiin alulle torstaina 12.12. Lähtökohdat tiinehtymiselle ovat hyvät; päivä oli oikea, Tirppa käyttäytyi upeasti, siemennys oli kuulemma muutenkin teknisesti ”helppo” ja sperman laatu oli hyvä. Nyt ei auta kuin sitten toivoa parasta ja odottaa tammikuun toisella viikolla tehtävää tiineysultratutkimusta.

Minun oli tarkoitus ilmoittaa Tirppa 12.1. olevaan tokokokeeseen ja nyt toki sitten tämä ja muutkin kisa- ja treenisuunnitelmat menivät vähän pyllylleen. Mutta eiköhän sitä kesällä sitten ehdi taas.

Jack Nicholson dit Jeep du Mont Brabant ”Jeep”

Doriksen kanssa kävimme tänään oman seuran hallilla agilitykisoissa tsekkaamassa tämän hetkisen tason. Ilmoittauduin vain hyppyradalle. Rata oli aika haastava ykkösluokan rata ja osaaminen ei ollut kyllä mitenkään vielä tuollaisille pätkille riittävää. Jatkamme harjoituksia. 🙂 Seuraaviin kisoihin voisi suunnata sitten kun kontaktitkin ovat kunnossa. Keinun suoritus kaipaa vielä paljon malttia ja rutiinia. A-esteelle uudelleenopetan juoksukontaktin ja tämäkin projekti on vielä hieman vaiheessa.

Continue Reading

Kuulumiset ajantasalle

On aika päivittää kuulumiset ajan tasalle. Joskus varmaan ajattelin että päivittelisin tätä blogia enemmänkin… Nostan isosti hattua varsinkin asiapitoisia koiraharrastusblogeja vielä nykyäänkin kirjoittaville!

Tällä hetkellä Katille kuuluu hyvää. Keväällä sillä todettiin pannus ja plasmooma virallisessa silmätarkastuksessa. Tilanne saatiin hyvin lääkityksellä hoitoon ja nyt Katille laitetaan aamuin ja illoin silmiin siklosproriinivoidetta lopun ikää. Tällainen lääkitys onneksi kuuluu niihin, joihin voi hakea Kennelliitolta poikkeusluvan antidopingin takia.

Fysiikan kanssa Katilla on sitten ollut enemmänkin murhetta. Alkuvuodesta luustoa kuvattiin taas kerran rasituksen jälkeen ilmenneen ontumisen takia. Kyynärnivelessä näkyi tulehdusta, mutta muuta selittävää syytä ontumiselle ei oikein löytynyt. Niveleen laitettiin kortisonipiikki, kävimme fyssarilla ja lisäsimme liikuntaa sekä treeniä pikkuhiljaa. Kesän alussa ajattelin, että olemme valmiita nousemaan ”agilitymasennuksesta” ja maksoin Katille ryhmätreenipaikan koko kesäkaudeksi. Toisien ryhmätreenien jälkeen Katti kipeytyi taas ja tein päätöksen että agility saa kokonaan jäädä. Niveleen laitettiin uudestaan kortisonia ja sitten taas levättiin ja lisättiin liikuntaa pikkuhiljaa. Loppukesän saimmekin elää ihan mukavasti, uiden, lenkkeillen ja treenaten hakua sekä tottista normaalisti.

Syyskuussa tajusin että nyt olisi varmaan korkea aika mennä sinne kakkosluokan hakukokeeseen, ei ole enää montaa vuotta aikaa odotella että se tottis jotenkin taikatempusta muuttuu meidän vahvuudeksi. Niinpä kävimme 15.9. hakukokeessa ja pisteemme ylsivät HK2-koulutustunnukseen kakkostuloksella. Tottis oli ihan hirveää, mutta toki olin koularista iloinen. Illalla sitten Katti yllättäen kipeytyi ja siinä oli sitten vähän hankalaa iloita yhtään mistään.

Nykyään Katti siis keskittyy vain fyysisesti kevyempiin harrastuksiin, kuten peltojälkeen, rallytokoon ja mahdollisesti myös noseworkiin. Onneksi näitä koiraharrastuslajeja on vaikka kuinka, niin uusia molemmille mielekkäitä aktiviteetteja on vaivatonta keksiä.

Tirppa on sitten saanut treenata Katinkin edestä ja olen myös tehnyt agilitya Tirpan tyttären Doriksen kanssa. Doris on oikein lupaava agilitykoiran alku. Välillä Doris vaikuttaa treeneissä enemmän Katin tyttäreltä kuin Tirpan, siitä että onko se hyvä vai huono asia voi olla montaa mieltä. 😉

Sitten niihin kaikista jännittävimpiin kuulumisiin – meillä on pentusuunnitelmia alkuvuodelle 2020! Tirpan sulhoksi on valittu ranskalainen uros Jeep (Jack Nicholson dit Jeep du Mont Brabant). Lisätietoja yhdistelmästä löytyy Pentuja -sivulta. Kennelnimeä olen hakenut 8.10. ja ”kunnon” nettisivuja en oikein voi saattaa loppuun ennen kuin se on hyväksytty. Nyt vaan pidän kaikkia sormia ja varpaita pystyssä että se hyväksytään ja tämä suunnitelma muutenkin onnistuu!

Continue Reading

Syksyn kohokohtia

Aloitetaan tärkeimmällä – Tirppa pyöräytti aikaisin torstaiaamuna maailmaan 3+3 pientä raitapaitaa 🙂 Pienimmän pennun syntymäpaino oli tasan 300 grammaa ja Tirppa hoitaa lapsiaan oikein hienosti. Kaikki kävi niin nopeasti ja helposti, että ehdin mukaan kasvattajan luo todistamaan vain viimeisen, isoimman (384g) pennun syntymää. Parempi tietysti näin päin!

Hollanninpaimenkoiran pentu

Koska meille kotiin kolmannen koiran ottaminen ei olisi mitenkään optimaalinen ratkaisu, mutta haluan jättää tästä pentueesta itselleni mahdollisuuden tulevaisuudessa ehkä alkunsa saavalle kasvatustyölle, tarvitsisi minun löytää yhdelle nartulle sijoituskoti. Lue lisää täältä!

Muuta maininnan arvoista: nousimme Katin kanssa VIIMEIN agilityssa kolmosluokkaan 16.9.2017. Viis siitä, että meidän toisen LUVA:n tästä edellisenä viikonloppuna taiteili agilitykoutsimme Alessa 😀 Tämä oli meille todellinen työvoitto noin suunnilleen yli 40 kakkosluokan startin jälkeen. Aiemman agilitykoirani, lainatun australianpaimenkoira Liidun (Hazelmoor Tanita) kisasimme kakkosluokassa aikanaan neljä starttia…

Flow ei ihan ole jatkunut sinne kolmosluokan radoille asti, 11/12 hyllyjä ja osa jopa aika katastrofaalisia. Nykyajan kolmosluokan radat ovat todella vaativia eikä meidän osaamistaso ole vielä sellainen, mitä sen pitäisi kolmosluokassa olla. Loppuvuoden taidammekin keskittyä ihan vain treenaamiseen.

Tällä videolla on nähtävissä meidän ensimmäinen kolmosluokan startti. Homma näytti vielä paikoin ihan agilitylta 😀

Continue Reading